3D-tulostuksen kehitys merkitsee nopeampaa, tarkempaa ja edullisempaa 3D-tulostusta erityisesti teollisissa sovelluksissa. Vaikka immateriaalioikeudet ja niiden tulkinnat vaikuttavat pysyvän pääosin samoina, 3D-tulostuksen mahdollistamat uudet liiketoimintamallit merkitsevät yrityksille uusia immateriaalioikeusastelemia liiketoimintansa tueksi.
Tampereella 14.11. pidetyssä Berggrenin ja 3DStepin yhteisessä aamiaisseminaarissa pohdittiin 3D-tulostuksen tulevaisuutta ja sen sovellusten immateriaalioikeuksia.
Nopeuden, tarkkuuden ja prosessiautomaation kehittymisen myötä 3D-tulostus on teknis-taloudellisesti perusteltu valinta yhä useammassa – joskaan ei toki läheskään jokaisessa – tapauksessa, ja 3D-tulostuksen mahdollistamat uudet liiketoimintamallit vaativat uutta tapaa pohtia liiketoiminnan immateriaalioikeuksia.
NOPEAMMIN, TARKEMMIN, EDULLISEMMIN
3DStepin CTO Vesa Kanasen mukaan teknologinen kehitys on nopeaa erityisesti teollisten sovellusten metalli- ja muovitulostuksessa. Tällä hetkellä tulostuskustannukset laskevat vuosittain – teknologiasta riippuen – noin 10-20 % vuodessa.
Samanaikaisesti laitetekniikan kehitys mahdollistaa esimerkiksi teollisessa muovitulostuksessa tulostusnopeuden kymmenkertaistamisen laitteilla, joissa tulostusalueen yläpuolelle on sijoitettu miljoona (!) diodilaseria jauhemateriaalin kovettamiseen esineiksi.
Kuitenkin kenties merkittävin trendi Kanasen mukaan nimenomaan teollisissa sovelluksissa on koko tulostusketjun lisääntyvä automatisointi jälkikäsittelyineen, jolloin 3D-tulostusta voidaan operoida miehittämättömästi yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja ympäri vuorokauden.
3DStepin toimitusjohtajan Pekka Ketolan mukaan 3D-tulostus onkin kuluneen vuoden aikana selvästi lisääntynyt juuri perinteisessä valmistavassa teollisuudessa.
Sekä Ketola että Kananen kuitenkin painottavat, että 3D-tulostuksen teolliselle hyödyntämiselle on oltava perusteltu syy. Yleensä tällainen syy on nopeus suunnitelmasta valmiiksi kappaleeksi (esimerkiksi erittäin nopeasti tarvittavat kriittiset varaosat tai prototyypit), tuoteominaisuuksien vapaa suunnittelu ja optimointi (esimerkiksi polttoainesuuttimien sisäinen kanavointi) tai kustannustehokkuus monimutkaisissa rakenteissa (esimerkiksi kappaleen sisäisten rakenteiden toteuttaminen).
Kanasen ja Ketolan mukaan mielenkiintoinen selvästi sekä Suomessa että muualla nouseva trendi liittyy digitaalisiin varaosiin. Ideana tässä on se, että varaosat ”varastoidaan” digitaalisina mallitiedostoina ja 3D-tulostetaan vasta niitä tarvittaessa – mahdollisesti varaosan tarvitsijan itsensä toimesta tai toimitusketjussa lähellä häntä.
UUSIA LIIKETOIMINTAMALLEJA, UUSIA IPR-ASETELMIA
Berggrenin IPR-lakimies Arttu Ahava ja patenttiasiamies Tomi Nokelainen arvelivat, että immateriaalioikeudet ja niiden tulkinnat pätevät 3D-tulostuksen ja 3D-tulostettujen tuotteiden tapauksessa pääosin samalla tavoin kuin yleensäkin.
Esimerkiksi 3D-tulostettavaa uutta tuotetta ei todennäköisesti tee patentoitavuusmielessä keksinnölliseksi yksistään se, että tuote on valmistettu 3D-tulostamalla.
Toisaalta 3D-tulostus mahdollistaa sellaisia uusia tuoteominaisuuksia – esimerkiksi rakenteiden sisäisiä toiminnallisia rakenteita – jotka ovat tulleet mahdolliseksi vasta 3D-tulostuksen myötä. Näin ollen 3D-tulostus avaa runsaasti mahdollisuuksia patentoitaville tuoteominaisuuksille, jotka aiemmin eivät ole olleet toteutettavissa tai ehkä kuviteltavissakaan. Berggrenin asiakaskunnassakin on jo useampia esimerkkejä näiden mahdollisuuksien hyödyntämisestä ja suojaamisesta.
Kuitenkin Ahavan ja Nokelaisen mukaan oletettavasti suurin muutos 3D-tulostuksessa immateriaalioikeuksien suhteen aiheutuu siitä, että toimitusketjut ja niiden toimijoiden väliset transaktiot voivat muuttua merkittävästikin. Eräs esimerkki tästä on juuri edellä mainitut digitaaliset varaosat ja niiden tarpeen mukainen valmistus toimitusketjussa lähempänä asiakasta tai asiakkaan itsensä toimesta.
Yleisemminkin ottaen, kun aiemmin fyysisiä tuotteita myynyt yritys ryhtyy kaupallistamaan ydinosaamistaan tarjoamalla asiakaskohtaisesti räätälöityjä 3D-malleja asiakkaan itsensä tulostettavaksi tai ulkoistaa tulostuksen ja logistiikan (tai osan siitä) vaikkapa 3D-tulostusfarmin hoidettavaksi, muuttuu yrityksen IPR-asetelma merkittävästi. Ensinnäkin yrityksen liiketoiminta ei tällöin perustu tuotteiden myyntiin, vaan lisensseihin mallien käyttämiseksi – määrätyin ehdoin.
Tässä tapauksessa immateriaalioikeuksien suojaamisen tärkeys korostuu, sillä 3D-malli ”kertoo itsestään” lähestulkoon kaiken – onhan se ”resepti” tuotteen valmistamiseksi – eikä tällöin tuotteen ominaisuuksia tai valmistusprosessia voi suojata pyrkimällä pitämään niitä yrityssalaisuuksina.
KYSY LISÄTIETOJA
Voit kysyä mistä tahansa 3D-tulostamisen tekniikkaan ja toteutukseen tai immateriaalioikeuksiin liittyvästä aiheista asiantuntijoiltamme Tomi Nokelaiselta ja Arttu Ahavalta.
