Euroopan unionin tuomioistuin ("EU:n tuomioistuin") antoi asiassa C-637/19 CX päätöksen 28.10.2020. Sen mukaan yleisölle välittämisen käsite ei kata todisteeksi tarkoitetun suojatun teoksen sähköistä toimittamista tuomioistuimelle yksityishenkilöiden välisessä oikeudenkäynnissä.
EU:n tuomioistuimen ratkaisu koski asiaa, jossa luonnollinen henkilö oli nostanut ruotsalaisessa tuomioistuimessa siviilikanteen toista luonnollista henkilöä vastaan ja lähetti todisteena sähköisen kopion verkkosivusta, joka sisälsi tekstiä ja valokuvan. Tekijänoikeuden haltija nosti kanteen tekijänoikeuden rikkomisesta ja valokuvaa koskevan oikeutensa rikkomisesta.
Ruotsin prosessioikeuden mukaan oikeudenkäyntiasiakirjat, tuomioistuimiin jätetyt todisteet mukaan luettuina, toimitetaan pyynnöstä kenen tahansa saataville, vaikka oikeudenkäyntiaineisto sisältäisikin tekijänoikeuksien piiriin kuuluvaa aineistoa. Asiakirjojen luovuttaminen perustuu Ruotsissa sovellettaviin kansallisiin säädöksiin, jotka koskevat tiedonsaannin vapautta, oikeudenkäynnin julkisuutta ja avoimuutta.
EU:n tuomioistuin katsoi, että todisteet oli käsillä olevassa asiassa esitetty suljetulle joukolle henkilöitä, jotka hoitavat julkisia virkatehtäviä tuomioistuimessa, eikä teoksen välittämistä ollut suunnattu yleisölle laajasti. EU:n tuomioistuin ei ottanut teoksen myöhempää yleisölle välittämistä huomioon, vaan totesi, ettei teoksen toimittamista oikeuteen yksilöiden välisessä siviilioikeudenkäynnissä voida pitää teoksen välittämisenä rajoittamattomalle määrälle mahdollisia käyttäjiä.
EU:n tuomioistuimen tuomion mukaan verkkosivua ja valokuvaa ei ollut "välitetty yleisölle".
Julkisasiamiehen lausuntoon sisältyi huomio, ettei avoimuussääntöjen soveltaminen tarkoita sitä, että teokset tulisivat vapaasti käytettäviksi tai että niihin liittyvä tekijänoikeussuoja poistuisi, mutta EU:n tuomioistuin ei edennyt arvioinnissaan niin pitkälle, että se olisi ottanut kantaa teoksen edelleen välittämiseen tuomioistuimesta yleisölle asiakirjojen julkisuutteen sovellettavien säännöksien nojalla. EU-tuomioistuin totesi, ettei tietoyhteiskuntadirektiivi (Euroopan parlamentin ja neuvoston 22.5.2001 antama direktiivi 2001/29/EY tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa) sovellu julkisten asiakirjojen saatavuutta koskevien kansallisten säädösten soveltamiseen.
EU:n tuomioistuin kuitenkin totesi, että tasapainon ylläpitäminen tekijänoikeuksien haltijoiden etujen, teosten käyttäjien etujen sekä yleisen edun välillä edellyttää osapuolten perusoikeuksien punnitsemista. Sekä oikeus henkiseen omaisuuteen että oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on turvattu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. EU-tuomioistuimen mukaan oikeus henkiseen omaisuuteen ei ole loukkaamaton ja ehdoton vaan pikemminkin oikeus, jota on tarkasteltava suhteessa muihin perusoikeuksiin.
EU:n tuomioistuimen mukaan perusoikeuskirjan artiklassa 47 turvatut oikeudet tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin vaarantuisivat vakavasti, jos tekijänoikeuksien haltija voisi estää todisteiden esittämisen oikeudenkäynnissä sillä perusteella, että todisteet sisältävät tekijänoikeuksilla suojattuja teoksia. EU-tuomioistuimen mukaan "yleisölle välittämisen" käsitteen tulkinta siten, ettei suoja ulotu teoksien sähköisten kopioiden toimittamiseen todisteiksi yksilöiden välisissä oikeudenkäynneissä, on perusoikeuksien näkökulmasta oikeutettua eikä vääristä etujen oikeudenmukaista yhteensovittamista.
Immateriaalioikeuksiin erikoistuneen juristin näkökulmasta EU:n tuomioistuimen tuomio on hyödyllinen (ja jopa tyylikäs), sillä se selventää tekijänoikeuslain tulkintaa silloin, kun teosten välittämiseen liittyy kansallisia säädöksiä, jotka jäävät tietoyhteiskuntadirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Samalla päätös kunnioittaa kansallisia avoimuussäädöksiä ja Euroopan unionin perusoikeuksia.