Sain tilaisuuden tavata IPR-intensiteetiltään Suomen näkyvimpien ja aktiivisimpien yritysten IPR-johtoa. Vaihdoimme ajatuksia patentoinnin kolmesta painavasta teemasta – IPR-strategian merkityksestä, patenttien hyödyntämisestä ja patenttiriskien hallinnasta.
Esimerkkejä toimivista hyvistä käytännöistä – ja toisaalta haasteista – oli lähes yhtä monta kuin oli keskustelijaakin: useita kymmeniä. Tämä kertoo siitä, että IPR-funktio on luontevasti sidoksissa tiettyyn liiketoimintaan. Meillä näin, teillä noin. Ja niin sen pitääkin olla.
On kuitenkin asioita, joista ollaan ehdottoman samaa mieltä mutta jotka eivät ole vielä löytäneet paikkaansa ja merkitystään kaikissa yrityksissä.
Yksi on yrityksen laatiman IPR-strategian hyödyllisyys. Melko loogisesti IPR-strategiaa verrataan liiketoimintastrategiaan, jota ilman yrityksen on haastavaa menestyä. Strategia nimittäin rakentuu asia- ja vaikuttavuustasolla sellaisesta kielestä, jota ylin johto käyttää, ymmärtää ja tulkitsee tehokkaasti.
IPR-strategia nähtiinkin työkaluksi, joka tekee IPR-funktion näkyväksi ylimmälle johdolle ja hahmottaa IPR:n kustannus- ja hyötynäkökulmat – siis aidon bisnesmerkityksen. Parhaimmilla yrityksillä IPR-strategiat ovat konkreettisia ja asettavat ymmärrettäviä tavoitteita, kuten ”Näihin viiteen teknologia-alueeseen investoimme tuotekehityksessä seuraavan viiden vuoden ajan”. IPR-johtajat haluavat aidosti tehdä asioita yhdessä toisten liiketoimintafunktioiden kanssa win-win-periaatteella, mikä yhteistyö tuottaa hyötyä koko liiketoiminnalle.
Toinen aihe, josta vallitsi konsensus, oli patenttien lisensointiin ja myymiseen eli patenttien kaupallistamiseen liittyvien asenteiden muutostarve. Kovin usein lisenssin hankkiminen nähdään yrityksissä ”pelin luovuttamisena”. Jos keksintöä ei ole kehitetty sisäisesti, on vaikea nöyrtyä ostamaan lisenssi toiselta yritykseltä, kun voi suunnitella itse jotain omaa, joka kiertää kilpailijan patentin. Ja kuitenkin tämä asenne nähtiin nykymaailmassa turhan kunnianhimoisena, sillä se on usein aikaa vievempi ja kalliimpi malli. Järkevät yritykset vaihtavat lisenssejä ristiin sekä ostavat ja myyvät oikeuksia saadakseen haluamansa toiminnanvapauden ja teknologia-accessin sekä maksimoidakseen hyötynsä patentointiin tekemästään investoinnista. Tällaista järkiajattelua noudatetaan monissa muissakin funktioissa, miksipä ei IPR-funktiossakin.
IPR-omaisuuteen liittyvät riskit on välttämätöntä huomioida ennakkoon. Tämän tiedostavat kaikki yritykset. Riskienhallintaa tehdään ennakkoon hyvin eri tavoin – keräämällä ja analysoimalla tietoa IPR-ympäristöstä joko osana isompaa IPR-maisemakuvaa tai yksittäisten tuotekehitysprojektien toiminnanvapauden selvittämiseksi. Jotkut yritykset tekevät tätä proaktiivisesti ja toiset reaktiivisesti. Kaikille on kuitenkin selvää, että siinä vaiheessa, kun ollaan osallisia useassa eri IPR-oikeudenkäynnissä toisessa maanosassa, olisi ollut kaikin puolin järkevämpää minimoida riskit jo etukäteen.
Jos mielipiteenvaihdosta tulisi nostaa yksi keskeinen lause, joka oikeastaan tekee kaikki edelliset teemat keskustelemisen arvoiseksi, lause kuuluisi: ”IPR on Suomelle kansantaloudellisesti suuri mahdollisuus, jonka potentiaalia ei vielä ole riittävästi hyödynnetty.”
Keinoja saada IPR-asiat ylimmän johdon katsauksiin on monia. Vaihtamalla niistä aktiivisesti kollegoiden kanssa näkemyksiä voimme tehdä hyvää ”tuotekehitystyötä” Suomen eduksi.
