Siitä on nyt pari kuukautta, kun avasin Berggrenin toimiston oven ensimmäistä kertaa. Tulin töihin Berggrenille lähes täysin vailla ennakkotietoja tai kokemuksia IPR-alasta tai patenttiasiamiehen työstä. Miltä IPR- ja patenttiala näin noviisin silmissä vaikuttaa?
Patenttiasiamiehen nimikettä pääsee käyttämään, kun suorittaa Patentti- ja rekisterihallituksen järjestämän patenttiasiamiestutkinnon. Ennen tutkintoa on kuitenkin tutustuttava alaan ja hoidettava patenttiasiamiehelle tyypillisiä tehtäviä vuoden ajan. Patenttialalla on siis edelleen voimissaan perinteinen mestari – kisälli -asetelma! Onkin hienoa päästä työskentelemään kokeneiden kollegojen siipien suojissa.
Minut – ja kaksi samaan aikaan kanssani aloittanutta uutta kollegaa – otettiin heti ensimmäisestä päivästä alkaen sydämellisesti vastaan. Meitä on perehdytetty ja neuvottu perusteellisesti. Ensimmäisinä päivinä perehdytyksiä oli suorastaan pyörryttävään tahtiin!
Vaikka työtahti onkin ensimmäisen viikon pyörityksestä hiukan rauhoittunut, on uutta omaksuttavaa asiaa silti tullut lyhyessä ajassa paljon. Onkin ollut ihanaa, että kenen tahansa vanhemman kollegan ovelle on voinut mennä kolkuttelemaan ja kysymyksiimme on vastattu kärsivällisesti. Työilmapiiri Berggrenillä vaikuttaa rennolta, avoimelta ja lämminhenkiseltä.
Vuosia yliopistomaailmassa olleena olen ollut myös tekemisissä vaikeaselkoisenkin tieteellisen tekstin kanssa. Mutta patenttikieli on ihan omanlaistaan! Siinä missä tieteellinen teksti pyrkii olemaan sujuvasti luettavaa, kuvailevaa ja toistoja välttävää, ovat patenttitekstin lainalaisuudet aivan toiset. Jokaisella sanalla, termillä ja jopa välimerkillä on merkitystä. Putkella ei ole vain kahta päätä; sillä on ensimmäinen pää ja toinen pää. Jos taas laatikossa on kulmia enemmän kuin yksi, voiko niitä olla kaksi? Tai kolme? Tai kahdeksan?
Tarkkuutta tarvitaan myös määräaikojen noudattamisessa. Patenttiviraston asettamat määräpäivät ovat ehdottomia – tai ainakaan myöhästymisestä ei selviä ilman maksuja.
Patentti-ihmiset tuntuvat rakastavan sanoilla leikkimistä ja puujalkavitsejä! En tiedä kumpi on syy ja kumpi seuraus; hakeutuuko alalle ihmisiä, jotka nauttivat sanaleikeistä vai kehittyykö taipumus tähän työkokemuksen myötä.
Yliopistossa työskennellessäni kuvittelin, että yliopistolaiset juovat paljon kahvia. Kuinka väärässä olinkaan! Kahvikoneen surinaa kuunnellessani olen todennut, että patenttitoimistossa kahvia vasta kuluukin. Aivot täytyy toki saada pysymään virkeinä koko päivän, jotta hakemuksista tulee hyviä, ja asiamiehet – ja asiakkaat – pysyvät tyytyväisinä.
Kaiken kaikkiaan IPR- ja patenttimaailma vaikuttaa hyvin kiehtovalta – ala tarjoaa loputtomia oppimismahdollisuuksia ja tilaisuuden tutustua uusiin innovaatioihin aitiopaikalta!