Korkein hallinto-oikeus (KHO) katsoi 20.7.2020 annetussa ratkaisussa KHO:2020:89, että merkin NFC FIGHT NIGHT (kuvio) ja aiemman merkin UFC FIGHT NIGHT välillä oli sekaannusvaara, vaikka ensiksi mainittu tavaramerkki koski tavaroita luokassa 25 ja jälkimmäinen palveluja luokassa 41.
KHO:n tuoreesta ratkaisusta ja sitä edeltäneestä 9.12.2019 annetusta markkinaoikeuden ratkaisusta nro 520/19 käy ilmi, että tavaramerkkien kattamien tavaroiden ja palveluiden samankaltaisuuden vertailussa voidaan päätyä katsomaan tavarat ja palvelut vähintäänkin heikosti samankaltaisiksi, jos kyseisten tavaroiden ja palveluiden käyttötarkoitusten katsotaan liittyvän läheisesti toisiinsa ja kuluttajat voivat saada käsityksen, että tavaroiden valmistus ja palvelujen tarjoaminen ovat peräisin samalta taholta.
Tapauksessa oli kyse Suomessa haetusta merkistä NFC FIGHT NIGHT (kuvio, ks. alempana) ja aiemmasta EU-tavaramerkistä numero 12068731 UFC FIGHT NIGHT (sana).
Kyseistä punaista NFC FIGHT NIGHT -kuviomerkkiä oli haettu rekisteröitäväksi luokassa 25 tavaroille ”Taistelu-urheilulajien univormut; Urheiluasusteet [paitsi golfkäsineet]” ja EU-tavaramerkin UFC FIGHT NIGHT haltija Zuffa, LLC, teki väitteen haettua merkkiä vastaan. Väitteentekijän merkki oli rekisteröity luokassa 41 muun muassa palveluille: ”Ajanvietepalvelut, Nimittäin, Erilaisten taistelulajikilpailujen ja -tapahtumien järjestäminen ja pitäminen”.
PRH katsoi, että tavaramerkki NFC FIGHT NIGHT (kuvio) ei kattanut luokassa 25 samoja tai samankaltaisia tavaroita kuin väitteentekijän EU-tavaramerkin UFC FIGHT NIGHT palvelut luokassa 41 ja hylkäsi väitteen.
Zuffa, LLC valitti päätöksestä markkinaoikeuteen, joka kumosi PRH:n päätöksen ja katsoi merkkien NFC FIGHT NIGHT (kuvio) ja aiemman tavaramerkin UFC FIGHT NIGHT välillä olevan sekaannusvaara. Markkinaoikeus katsoi, että kysymyksessä olevien tavaroiden ja palveluiden olevan vähintään heikosti samankaltaisia ja lisäksi vertailtavien merkkien olevan hyvin samankaltaisia.
PRH valitti markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja valituksessaan katsoi muun muassa, että markkinaoikeuden päätös tiukentaisi merkittävästi tavaramerkkien sekaannusvaaraa koskevaa käytäntöä. PRH:n mukaan tulkintalinja on ollut, ettei luokan 25 tavaroiden ja luokan 41 palveluiden katsota olevan samankaltaisia. PRH perusteli kantaansa muun muassa sillä, ettei pelkkä yhteys tavaroiden ja palveluiden välillä ole riittävä, ja etteivät vaatteet ja asusteet sekä ajanvietepalvelut ole luonteeltaan samankaltaisia, niillä ei ole samaa käyttötarkoitusta eikä käyttötapaa, eivätkä ne kilpaile keskenään tai täydennä toisiaan.
KHO kuitenkin hylkäsi PRH:n valituksen ja vahvisti päätöksellään markkinaoikeuden tulkinnan, eli myös KHO katsoi, että kysymyksessä olevien tavaramerkkien kattamia tavaroita ja palveluja oli pidettävä vähintään heikosti samankaltaisina. Erityisesti tavaramerkin NFC FIGHT NIGHT (kuvio) tarkoittamia taistelu-urheilulajien univormuja katsottiin käytettäviksi muun ohella tavaramerkillä UFC FIGHT NIGHT järjestettävissä tilaisuuksissa siten, että kohdeyleisö saattaa tavaramerkkien välinen samankaltaisuus huomioon ottaen mieltää kysymyksessä olevien tavaroiden ja palvelujen olevan peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Vertailtavien tavaramerkkien välillä katsottiin siten kokonaisarvioinnin perusteella olevan sekaannusvaara.
Tämä päätös antaa hyvän muistutuksen siitä, että joissain tilanteissa tavarat ja palvelut voidaan katsoa vähintäänkin heikosti samankaltaisiksi. Jää nähtäväksi miten paljon tämä ratkaisu mahdollisesti vaikuttaa PRH:n tulkintalinjaan jatkossa. Kyse on aina yksittäistapauksista, ja epäilen, että edelleen tällaisessa tilanteessa myöhempään merkkiin puuttuminen jää todennäköisesti väitteen varaan, eli aikaisemman merkin haltijan on tehtävä väite, jos se katsoo, että myöhempi tietyille tavaroille haettava merkki aiheuttaisi sekaannusvaaran aikaisempaan palveluille suojattuun merkkiin, tai vastaavasti palveluille haettu merkki aikaisempaan tavaroille suojattuun merkkiin.
Tavaroiden ja palveluiden samankaltaisuuden arvioinnin lisäksi mielenkiintoisen tapauksesta tekee se, että valittajana asiassa oli PRH eikä tavaramerkin hakija. PRH on uuden tavaramerkkilain voimaan tulon jälkeen ryhtynyt selkeästi hyödyntämään mahdollisuuttaan valittaa markkinaoikeuden päätöksistä KHO:een, ja näin hakenut KHO:n linjaa tilanteissa, joissa oikeuskäytäntöä on niukasti ja korkeimman instanssin tulkinnalle on siten tarvetta.