Patentoinnin perusedellytyksistä on säädetty patenttilaissa. Lisäksi kukin patenttivirasto on laatinut tutkijoilleen vielä yksityiskohtaisempia ohjeita keksinnön patentoitavuuden arvioimiseksi. Näitä lakeja, asetuksia ja ohjeita noudattaen tutkija tekee oman arvionsa siitä, voidaanko patentti myöntää ja missä muodossa.
Patentteja ei lähtökohtaisesti myönnetä ihan jokaiseen innovaatioon. Yksi syy siihen on itse patenttijärjestelmässä: patentti on patentin haltijalle myönnetty väliaikainen kielto-oikeus. Tuotekehitykseen käytetty aika ja vaiva palkitaan tällä väliaikaisella kielto-oikeudella, jonka avulla patentinhaltija pääsee estämään muita valmistamasta, myymästä ja tuomasta maahan samaa tuotetta. Koska tällaiset monopolin kaltaiset tilanteet eivät ole talousjärjestelmissä yleensä toivottuja, ei patenttejakaan myönnetä mille tahansa keksinnölle.
Keksinnöille on laissa määritelty lista kriteerejä, jotka niiden pitää täyttää, jotta patentti voidaan myöntää. Patenttia ei esimerkiksi myönnetä pelkälle idealle, puhtaalle matemaattiselle menetelmälle tai tieteelliselle teorialle. Joukko biologisia innovaatioita ja terapeuttisia menetelmiä on suljettu pois patentoinnin piiristä: kasvilajikkeisiin, eläinrotuihin ja kirurgisiin menetelmiin sekä terapeuttiseen käsittelyyn ja diagnosointiin ei myönnetä patentteja, kuten ei myöskään ihmiskehoon ja sen osiin tai osasekvensseihin. Myöskään yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaiset keksinnöt eivät ole patentoitavissa.
Osa patentoitavuuden edellytyksistä täyttyy yleensä suhteellisen helposti. Keksinnöltä vaaditaan, että se on teollisesti käyttökelpoinen. Tämä määritelmä tulkitaan kuitenkin laajasti, esimerkiksi maatalouskäyttö ja käyttö kauneushoitolassa täyttävät tämän edellytyksen.
Mitä tutkija sitten tutkii arvioidessaan keksinnön patentoitavuutta? Ensinnäkin tutkija tutkii, onko keksintö uusi, sillä patenttia ei myönnetä jo olemassa olevaan ratkaisuun. Aikaisemmin julkaistu artikkeli, aiempi patenttihakemus tai messuilla esitelty tuote voivat tulla esteeksi keksinnön patentoinnille. Tässä ratkaiseva on patenttihakemuksen jättöajankohta. Uutuutta arvioidessa huomioidaan kaikki, mikä on ennen tätä ajankohtaa tullut julkiseksi. Lisäksi huomioidaan aiemmin jätetyt patenttihakemukset. Tämä uutuudentarkastelu on yleensä selkeä asia, mikäli aiemmat dokumentit ja tuotteet vain ovat tiedossa.
Mutta uutuus ei suinkaan riitä yksin patentin saamiseksi. Keksinnöltä vaaditaan myös sellainen asia kuin keksinnöllisyys, jotta sille voitaisiin myöntää patentti. Mitä tämä siis tarkoittaa? (Miten aiemmin yksinkertaiseltakin vaikuttava tekninen ratkaisu on voinut saada patentin?) Keksinnöltä edellytetään, että se ratkaisee jotakin teknistä ongelmaa tavalla, joka on keksinnöllinen, eli ei ilmeinen tunnettuun tekniikkaan verrattuna. Viraston tutkija arvioi keksinnön keksinnöllisyyttä uutuustutkimuksessa löydettyjen tunnetun tekniikan julkaisujen perusteella. Hän yrittää selvittää, olisiko keskivertoammattilainen tunnetun tekniikan julkaisujen perusteella teknistä ongelmaa ratkaistaessa päätynyt keksinnön mukaiseen ratkaisuun. Keskivertoammattilainen hyödyntää tässä alansa yleistä teknistä tietoa. Mikäli ratkaisu vaikuttaa ilmeiseltä tämän valossa, ei patenttia voida myöntää. Näin on siksi, että patentteja ei haluta myöntää tavanomaisille, rutiinikehityksen ansiosta syntyville ratkaisuille.
Patentin hakijalle lohduttava uutinen on se, että keksinnöllisyys on kuitenkin aina subjektiivinen asia. Tekninen ongelma, joka ratkaistaan keksinnön avulla keksinnöllisellä, tavanomaisesta eroavalla tavalla, kannattaa miettiä etukäteen ja sisällyttää jo patenttihakemuksen kuvaukseen. Vaikka ensimmäinen viraston arvio saattaa näyttää keksinnöllisyyden osalta huonolta, peli ei suinkaan ole vielä menetetty. Usein patenttiasiamies pystyy yhteistyössä asiakkaan kanssa löytämään hyvät perustelut keksinnön keksinnöllisyyden puolustamiseksi.
Onko patentin saaminen siis hankalaa, kun näin monta kriteeriä pitää täyttää? Ja voiko patenttia saada yksinkertaiseen ratkaisuun? Yksinkertaiseenkin ratkaisuun voi saada patentin, mikäli se täyttää patentoinnin kriteerit mm. uutuuden ja keksinnöllisyyden osalta. Asialla on aina monta puolta, mutta tarkalla patentoitavuuden arvioinnilla on suuri hyöty asiakkaallekin: Koska patentoinnista syntyy aina kustannuksia, on parempi, että patentti tutkitaan kunnolla jo hakemusvaiheessa, eikä esimerkiksi vasta myönnetylle patentille tehdyn kilpailijan väitteen yhteydessä. Kun patentti on ensin läpäissyt vaativan tutkimuksen, on todennäköisempää saada vahva patentti, jota ei ole myöhemmin kovin helppoa mitätöidä. Ja laadukkaasti tutkittua patenttia on myös mielekkäämpää käyttää omassa markkinoinnissa.
Patentin saamiseen vaikuttavat siis paitsi oma keksintö, myös jo löytyvät, julkaistut ratkaisut, aiemmat patenttihakemukset ja patentit, maan patenttilaki, viraston tutkijan arvio lain ja ohjeiden perusteella sekä patenttiasiamiehen esittämät hakemusmuokkaukset ja niihin liittyvä argumentaatio. Kuulostaa ehkä työläältä, mutta ei hätää; hyvin laaditulla patenttihakemuksella pystyy parantamaan mahdollisuuksiaan saada itselleen vahvan ja käyttökelpoisen patentin. Me Berggrenillä pystymme auttamaan sinua sellaisen laadinnassa, kiitos asiamiestemme monipuolisen teknisen osaamisen ja kokemuksen tuoman näkemyksen.