Aikanaan velat maksettiin lähtökohtaisesti velkojan luona. Sittemmin viemävelkaperiaate jäi lähes kokonaan unohduksiin, kun pankkipalveluiden kehitys teki rahaliikenteestä helppoa. Kehityksen pääteasemaa ei ole vielä saavutettu ja seuraava kysymys on jo vakavasti esitetty. Miksi välissä on pakko olla pankki?
Kryptovaluutta poistaa välikäsiä
Kryptovaluutta on hajautettuun järjestelmään ja luotettavana pidettyyn lohkoketjuun perustuva ratkaisu välikäsien ja keskitetyn hallinnon poistamiseksi. Lohkoketju on olemassa käyttäjien muodostamassa verkostossa eikä se siten ole yhdenkään valtion hallittavissa perinteisen valuutan tapaan. Keskushallinnon puuttuminen on syystäkin aiheuttanut epäröintiä, mutta kryptovaluutta näyttäisi pakottavan sekä keskuspankit että valtiot sopeutumaan myös siellä, missä valtion kontrolli on perinteisesti ollut tiukkaa. Kiinan keskuspankki kielsi syyskuun alussa kryptovaluutan kokonaan, mutta lokakuuhun mennessä markkinan koko on palautunut lähes kieltoa edeltävälle tasolle ja 9.10.2017 markkina on noin 148 miljardia US dollaria. On epäilty, että kiinalaisten rahat ovat palautuneet markkinalle Hong Kongiin ja Singaporeen rekisteröityjen yhtiöiden kautta ja samalla on ryhdytty epäilemään sitä, jäisikö kiinalaisten täyskielto sittenkin vain väliaikaiseksi. Myös Singaporen keskuspankki on vahvistanut pitävänsä silmällä kryptovaluuttaa, mutta sen tavoitteena on pikemminkin luoda tarvittaessa sääntöjä kryptovaluuttamarkkinoilla toimimiselle, kuin pyrkiä vaikuttamaan itse markkinaan. Vastaavia ratkaisuja on odotettavissa ympäri maailmaa.
Lohkoketju muuttaa myös sopimuksia
Pankkien lisäksi vaihtoehtovaluutan käyttö voi pakottaa meitä muitakin sopeutumaan. Esimerkiksi yksi pisimmälle kehittyneistä lohkoketjuista, Ethereum, tarjoaa käyttäjälle tilin, johon voi tallettaa Ether-virtuaalivaluuttaa, sekä alustan, jolla voi tehdä sopimuksia. Tilin ja lohkoketjun käyttöä koskeva sopimus on kuitenkin koodina kirjoitettu ja se on pikemminkin teknisten ominaisuuksien ja mahdollisuuksien kuvaus kuin perinteinen kahdenvälinen sopimus. Automaattisesti itsensä täytäntöönpanevalla koodikielisellä sopimuksella on vaikea suhde perinteisiin sopimuksen syntymekanismeihin, pätemättömyysperusteisiin ja kuluttajansuojaan. Vaikka osa haasteista olisi tiedon tarjoamista ja saatavuutta lisäävillä keinoilla hallittavissa, lohkoketjussa aika on ja pysyy julmana. Koska lohkoketjussa ei ole keskushallintoa, tapahtuneiden vahinkojen ja pieleen menneiden toimenpiteiden korjaaminen edellyttää hyvin vaikeasti saavutettavissa olevaa käyttäjien konsensusta. Se mitä toiminnan nopeudessa voitetaan, kostautuu reklamoinnin ja korjaavien toimenpiteiden vaikeuksina sekä riidanratkaisuongelmina.
Kuluttajat ja käyttäjät vallan kahvassa
Lohkoketjuteknologia voi toki muuttaa muutakin kuin sopimuskonsultoinnin painopistettä ja tapaa solmia sopimuksia. Se on kiinnostava myös siksi, että ketjussa on mahdollista saada äänestyspäätöksin erittäin luotettavaa tietoa päätösten tueksi tai miksei vaikkapa perusteeksikin. Vaikka monia haasteita on yhä ratkaisematta, lohkoketjujärjestelmien hyödyt ja houkutukset voivat voittaa haasteet myös julkisella puolella, missä keskitetty vallankäyttö näyttäytyy nykyisen lainsäädännön puitteissa itsestään selvältä. Honduras esimerkiksi suunnittelee kiinteistörekisterin siirtämistä Bitcoin-lohkoketjuun. Teknisesti myös tavaramerkkirekisterin ylläpito olisi mahdollista järjestää hajautettuna lohkoketjussa.
Avoimuuden ideologia ja immateriaalioikeudet
Lohkoketjun ideologiassa elää vahvana toiminnan luotettavuuden lisäksi avoimuus ja palveluiden laaja saatavuus. Se ei siitä huolimatta millään tavoin toimi ristiriidassa immateriaalioikeuksien kanssa. Omien tunnusten kantama goodwill ja kuluttajien luottamus ovat varmasti jatkossakin tärkeitä eikä palveluiden kehitykseen käytettyä panostusta ole pakko saattaa ehdoitta ja välittömästi kilpailijoiden käyttöön avoimellakaan teknisellä alustalla. Vaikka lohkoketjussa toimivat sopimuspuolet sekä niiden toiminta olisivatkin lähinnä koodia ketjussa, se ei poista patentoitavuutta teknisiltä ratkaisuilta. Patenttisuoja rajoittuu kaupalliseen keksinnön hyväksikäyttöön tietyssä kansallisvaltiossa tai tietyllä alueella. Lisäksi patentointi edellyttää keksintöä koskevan tiedon julkistamista, mutta se näyttäisi siitä huolimatta muodostuvan merkittäväksi tavaksi suojata lohkoketjuteknologiaan tukeutuvia keksintöjä.
Lohkoketju ei ainoastaan toimi hajautetusti, vaan se myös kasvaa hajautetusti. Esimerkiksi MasterCard:lla on ainakin neljä julkiseksi tullutta patenttihakemusta, jotka liittyvät mm. maksuihin, transaktioihin ja näiden turvallisuuden varmistamiseen. Uudemmissa kuluvanakin vuonna julkiseksi tulleissa patenttihakemuksissa huomionarvoista on lohkoketjuun liittyvien patenttihakemusten runsas määrä sekä se, että niissä on hakijoina eurooppalaisten ja amerikkalaisten toimijoiden lisäksi huomattava määrä kiinalaisia, japanilaisia ja korealaisia yhtiöitä.
Joka tapauksessa luvassa lienee voimistuvaa demokratiaa ja lohkeilevaa vallankäyttöä, sillä hallinnollisten tehtävien keskittämistä ei välttämättä pidetä enää tulevaisuudessa luotettavuutta lisäävänä tai muuta lisäarvoa tuottavana seikkana. Automatisoinnilla saavutettava nopeus ja kustannustehokkuus houkuttelevat varmasti miettimään asioita uudelleen.
