Ruotsissa korkein oikeus on kääntynyt EU tuomioistuimen puoleen ja pyytänyt ennakkoratkaisua siitä, voiko piraatti-bändipaitojen myyjää rangaista varastossa olevien tekijänoikeutta loukkaavien paitojen vuoksi (Asia C572/17, Riksåklagaren v. Imran Syed). Piraattipaitojen myynti ja kaupallinen levittäminen loukkaavat tekijänoikeutta, mutta laki ei ole yksiselitteinen sellaisten paitojen osalta, joita ei ole vielä tuotu liikkeeseen myytäviksi. Vielä epäselvempi oikeustila on sellaisten varastossa olevien paitojen osalta, jotka ovat vasta tulossa myyntiin ilman että vastaavia identtisiä kappaleita olisi ollut vielä lainkaan esillä myymälässä.
Suomen tekijänoikeuslaki on pitkälti Ruotsin lakia vastaava ja aivan kuten Ruotsissa, myös Suomessa tekijänoikeuslaki käsittää mm. teoksen saattamisen yleisön saataviin tarjoamalla sitä myytäväksi tai muutoin levittämällä sitä yleisön keskuuteen (Ruotsin tekijänoikeuslaki 2.3 §:n 4- kohta / Suomen tekijänoikeuslain 2.3 §:n 3-kohta). Tuotteiden varastointi jää molemmissa laeissa mainitsematta tekijän yksinoikeuden piiriin kuuluvana toimenpiteenä ja sama varastointikysymys olisi hyvin voinut tulla sellaisenaan tutkittavaksi myös Suomessa.
EU-tuomioistuin on 3. lokakuuta 2018 julkaissut julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen, jossa pyritään muotoilemaan teoksen levittämistä koskeva oikeus siten, että varastoimisesta tulee osa kaupallista levittämistä joko myyntiä välittömästi edeltävänä, myyntiin johtavana tai myytävänä pitämiseen kuuluvana toimenpiteenä. Näin ollen tekijänoikeuslain tulkintaan saataneen pian taas yksi uusi teollisen hyödyntämisen edellyttämä täsmennys. Tuomiolausuman sanamuoto on vielä suunnittelupöydällä, mutta tuomioistuin päätyy hyvin todennäköisesti sellaiseen tulkintaohjeeseen, jolla varastointi katsotaan ainakin joiltakin osin loukkaavaksi ja jolla loukkauksiin puuttuminen mahdollistetaan ennen varsinaista myyntitapahtumaa. Tekijänoikeussuoja säilynee siten tehokkaana ainakin siihen saakka, kunnes teollinen käyttö jälleen koettelee teoksien ja suojan rajoja.
Tekijöiden oikeuksia teoksiin hyödynnetään teollisesti aina vain enemmän ja enemmän, mutta tekijänoikeuslain paikkaamisilla, tulkinnoilla ja täsmennyksillä ei kuitenkaan voida täysin korjata sitä, ettei tekijän suojaksi luotu sääntely toimi teollisuudessa samalla tavoin kuin teollisoikeudet. Eihän ruotsalaisessakaan tapauksessa loppujen lopuksi yritetä suojata minkään yhtyeen oikeutta musiikkiteokseen, vaan teollisia tuotteita, musiikkiteollisuutta ja oheistuotteiden markkinoita. Bändipaidassa myydään kuluttajalle mahdollisuutta ilmaista itseään niillä tunnuksilla ja symboleilla, joita yhtyeen nimi, paidan ulkoasu ja kaupalliset tunnukset kantavat. Vaikka symbolit sinänsä viittaisivatkin epäkaupallisiin arvoihin, ne ovat joka tapauksessa teollisesti hyödynnettävissä ja kantavat kaupallista goodwill-arvoa, jota hyödynnetään paidan myynnissä.
Vaikka itsensä ilmaisussa olisi enemmän aatteiden ja arvojen kuin kaupallisuuden kaikua, teollisuus tarvitsee teollisoikeuksia. Yllämainitussa tapauksessa oli kyse myös tavaramerkkioikeuksien loukkaamisesta, mutta niiden osalta varastointi ei muodostanut ongelmaa. Tekijänoikeudella on oikeusjärjestelmässä oma sijansa, mutta teollisessa toiminnassa malli- ja tavaramerkkioikeudet toimivat toisinaan tehokkaammin. Tekijänoikeuden varaan laskevien oikeudenhaltijoiden kannattaakin miettiä myös esimerkiksi mallioikeuksien hyötyjä. Haluammehan pitää raskaan metallin mieluummin musiikkina, kannanottona ja mielleyhtymänä kuin vaikkapa väärennetyn tuotteen valmistusmateriaalina.