Patentin ja patenttihakemuksen lähtökohtana on keksintö, joka on teknisesti toteutettu ratkaisu ongelmaan. Patentoitavalta keksinnöltä edellytetään uutuutta ja keksinnöllisyyttä. Patenttilaeissa lisäksi määritetään, mihin asioihin liittyvät keksinnöt jäävät patentoitavuuden ulkopuolelle (tässä kirjoituksessa niihin viitataan termillä ”rajatapaus”). Nämä ratkaisut ovat luonteeltaan abstrakteja, eivätkä siksi sellaisina pysyessään ole patentoitavissa. Tässä kirjoituksessa käsittelen näitä rajatapauksia ja sitä, miten niitä on mahdollista auttaa rajan yli, patentoitavalle puolelle. 
Keksintö on patentoitavissa, mikäli keksinnöllä on tekninen luonne, se on uusi, keksinnöllinen ja teollisesti hyödynnettävissä. Tekninen luonne toteutuu silloin, kun keksintö liittyy tekniseen ongelmaan, joka ratkaistaan teknisillä välineillä. Keksintö on uusi, kun se ei ole tullut julkiseksi ennen patenttihakemuksen virastoonjättämistä missään muodossa, kenen tahansa ihmisen toimesta, missään maassa. Julkaisuiksi luetaan niin käyttöoppaat kuin konferenssijulkaisut, patentit ja patenttihakemukset, webinaarit ja YouTube-videot, esitelmät sekä fiktiiviset teokset. Keksinnölliseksi keksintö katsotaan silloin, kun se ei ole ilmeinen alan ammattilaiselle, joka kohdatessaan keksinnön taustalla olevan ongelman, ei päädy tehtyyn keksintöön, kun hänellä on käytössään oma rutinoitunut mielensä ja aiheeseen liittyviä julkaisuja. Keksintö on teollisesti käyttökelpoinen, kun se on tehty tai sitä käytetään teollisesti.
Edellä kuvattuja ominaisuuksia tarkastellaan niiden ratkaisujen osalta, jotka ovat keksintöjä patenttilaissa esitetyllä tavalla. Mikäli keksinnöltä puuttuu jokin näistä ominaisuuksista, ei keksintö ole patentoitavissa.
RAJATAPAUS = KEKSINTÖ, JOILTA PUUTTUU TEKNINEN LUONNE
Jos keksinnöltä puuttuu tekninen luonne, se ei sellaisenaan ole lähtökohtaisesti patentoitavissa. Suomen ja Euroopan patenttivirastot tunnistavat tällaisiksi ne keksinnöt, jotka koskevat löytöä, tieteellistä teoriaa, matemaattista menetelmää, esteettistä luomusta, suunnitelmaa, sääntöä, menetelmää älyllistä toimintaa, pelin pelaamista, tai liiketoiminnan tekemistä varten, tietokoneohjelmia, ja tiedon esittämistä. Patenttivirastojen mukaan nämä keksinnöt ovat luonteeltaan abstrakteja ilman teknistä vaikutusta. Listatuista esimerkeistä erityisesti matemaattiset menetelmät, tietokoneohjelmat ja tiedon esittäminen ovat mielenkiintoisia, koska niiden alle menevät nykypäivän toteutukset, kuten tekoälysovellukset ja -ratkaisut, käyttöliittymät, ohjelma-algoritmit, mobiiliaplikaatiot jne.
Siitä huolimatta että keksinnöt ilman teknistä luonnetta eivät edellisen mukaan ole patentoitavissa, on tekoälyyn, peleihin, mobiiliapplikaatioihin ja käyttöliittymiin liittyville ratkaisuille myönnetty patentteja jo vuosikymmeniä ja patentteja myönnetään edelleen. Miten se on mahdollista? Miten nämä rajatapaukset saadaan patentoitavuuden rajan paremmalle puolelle? Tarkastellaan asiaa tekoälyratkaisun kautta.
TEKOÄLY JA SEN PATENTOIVUUS
Termi "tekoäly" on muotisana, joka ei varsinaisesti viittaa mihinkään todelliseen toteutukseen. Tekoälyyn perehtyneet ammattilaiset tietävät, että tekoäly voi pohjautua eri toteutustavoille eri matemaattisten periaatteiden kautta. Olennaista tekoälyratkaisuille on kuitenkin se, että ne ovat oppivia ratkaisuja (niille opetetaan asioita, joita ne oppivat hyödyntämään), jotka osaavat käyttää ja luoda sääntöjä asioihin perustuvien päätösten taustalle ja jotka osaavat muuttaa käyttäytymistään uuden tiedon perusteella.
Yksi esimerkki tekoälyratkaisusta on nk. neuroverkko, joka vastaanottaa sisääntulevan datan, ja käsittelee tämän datan eri kerroksissaan siten, että kunkin kerroksen jälkeen sisääntuleva data saadaan pilkottua entistä yksityiskohtaisempiin piirteisiin, ja lopulta saadaan aikaan ulostulo, joka perustuu sisääntulevan datan pohjalta tehtyyn päätökseen. Esimerkkinä voidaan kuvata neuroverkko, joka ennustaa jäteveden ammoniakki-typpipitoisuuden, kun se vastaanottaa tiedon kokonaisfosforimäärästä, hapettumispotentiaalin vähenemisestä, liuenneen hapen määrästä, erottujen kiintoaineiden kokonaismäärästä ja jäteveden pH-arvosta. Toisena esimerkkinä kuvattakoon neuroverkko, joka tunnistaa kuvasta käsinkirjoitetun numeron 7.
Kuten blogitekstissä [https://www.berggren.eu/blogi/euroopan-patenttiviraston-epo-ohjeistusta-tarkennetaan-1-marraskuuta-alkaen-osa-2-tekoaly-ja-pelit] kirjoitin, tekoälyratkaisut ovat lähtökohtaisesti matemaattisia menetelmiä, ja siksi tekoälyyn pohjautuva ratkaisu listautuu rajatapaukseksi. Koska rajatapaukset ovat abstrakteja ja niiltä puuttuu tekninen luonne, tällaisen rajatapauksen saaminen rajan patentoitavalle puolelle edellyttää, että ratkaisulle pystytään osoittamaan tekninen vaikutus. Tekninen vaikutus toteutuu silloin, kun ratkaisu saa aikaan esim. ohjauksen kautta toisessa laitteessa teknisiä tapahtumia ja/tai toimenpiteitä. Mikäli tuo toinen laite on tietokone, näiden teknisten tapahtumien ja toimenpiteiden tulee ylittää tietokoneen normaalin toiminnan.
Edellä esittämässämme esimerkissä tekninen vaikutus perustuu siihen, mitä jäteveden ammoniakki-typpipitoisuuden ennusteella tehdään, kuten esim. ohjataan nitrifikaatioprosessia jätevedenpuhdistuslaitoksessa, joka omalta osaltaan on teknistä.
RAJATAPAUKSIIN LIITTYVÄN KEKSINNÖN KUVAUS PATENTTIHAKEMUKSESSA
Jotta rajatapaukseksi määritetylle ratkaisulle olisi mahdollista saada patentti, tulee sitä kuvata patenttihakemuksessa yhdessä siihen vaikuttavien ja sen vaikuttamien laitteiden kanssa. Hakemuksessa tulee kertoa sen tekninen ominaisuus, ts. mikä tekninen vaikutus sillä on, esimerkiksi kun sitä sovelletaan tietyssä tekniikassa ja/tai kun sillä on erityinen tekninen toteutustapa.
Ongelmia patenttihakemuskäsittelyssä voi syntyä silloin, kun ratkaisu on kuvattu vain sellaisten muotisanojen kautta, joille ei löydy selvää teknistä määritelmää, kuten ”AI”, ”tekoäly”, ”keinoäly”, ”artificial intelligence”. Toisaalta pulassa voidaan olla silloinkin, kun tekoälyn taustalla olevaa toteutusta kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti, mutta sen sovelluskenttään ei oteta kantaa. Esimerkiksi silloin, kun ei haluta kertoa ja rajoittua siihen, mitä input-data on, tai kun ei haluta kertoa ja rajoittua siihen, mitä output-datalla tehdään tai saadaan aikaiseksi. Toisena ääripäänä tälle on se, että kerrotaan tekninen ympäristö yksityiskohtaisesti, mutta itse ratkaisu sivuutetaan sanomalla esim. ”analyysi tehdään tekoälyllä”. Näiden lisäksi käytettyjä menetelmiä ja tietokoneohjelmia tulisi kuvata myös piirustusten kautta, esimerkiksi vuokaavion avulla. Ja jos mahdollista, käytetyt matemaattiset kaavat olisi hyvä sanoittaa.
Haettaessa patenttia rajatapaukseksi tulkittaville ratkaisuille, patenttihakemuksessa riittävän kattava kuvaus keksinnöstä on äärimmäisen arvokasta (patenttihakemuksiin ei saa lisätä mitään jälkikäteen) – ihan samalla lailla, kuin lähtökohtaisesti keksinnöksi tunnistetuille ratkaisuille. Tekoälyratkaisua esimerkkinä käytettäessä patenttihakemuksessa tulisi olla tarpeeksi tietoa ratkaisun teknisestä ja mahdollisesti mitattavasta vaikutuksesta. Lisäksi tulisi antaa riittävästi tietoa sisääntulevasta datasta, mitä se on ja mistä saadaan; sekä ulostulosta, miten se lasketaan ja mihin sitä käytetään. Teknistä ympäristöä tekoälyratkaisun ympärillä tulee kuvata siihen liittyvien laitteiden tai sen sijainnin teknisessä prosessissa kautta. Lisäksi, kuten aiemmin esitettiin, tekoälyratkaisut perustuvat oppimiseen ja siksi myös opetusmenetelmä (training) on syytä kuvata hyvin – joskus se voi olla ratkaiseva tekijä patenttia myönnettäessä.
ENTÄ NE MUUT RAJATAPAUKSET
Tekoälyratkaisut eivät olleet listallamme ainoita, jotka jäävät patentoitavuuden ulkopuolelle. Näiden muidenkin osalta tämän tekstin opetus on lähestulkoon sama. Mikäli pystyt perustelemaan, miten käyttöliittymänäkymää adaptoidaan teknisesti uudella ja keksinnöllisellä tavalla, tai miten käyttöliittymään on toteutettu uusi ja keksinnöllinen tapa ohjata syötteen perusteella esimerkiksi laitteen toimintaa, voi tällaisen käyttöliittymän patentoiminen olla mahdollista. Toisaalta, mikäli tietokonepelin käyttöliittymään generoidaan informaatiota näytön ulkopuolelle jäävistä pelitapahtumista, voi tällainen tehdä sekä pelistä että tiedon esittämisestä patentoitavan. Vastaavasti myös tavallisten tietokoneohjelmien, jotka vieläkin kärsivät vanhasta opista ”ohjelmia ei voi patentoida”, patentointi on mahdollista ja perusteltua, kun yhteys ja vaikutus tekniseen ympäristöön on selvä.
Berggrenin asiantuntijat ovat apunanne arvioidessanne, miten liiketoiminnallenne tärkeitä tuotteita ja ratkaisuja voidaan ja kannattaa suojata – oli kyseessä teknisesti pätevä keksintö tai rajatapaus.
