Euroopan Unionin tuomioistuin teki 15.9.2020 periaatteellisesti merkittävän ratkaisun (tuomio yhdistetyissä asioissa C-807/18 ja C-29/19) verkkoneutraliteettiasiassa ja sulki EU:n verkkoneutraliteettiasetuksessa (2015/2120, "verkkoneutraliteettiasetus") olevan nollatariffiporsaanreiän. Tämä ratkaisu on ensimmäinen verkkoneutraliteettiasetukseen liittyvä ratkaisu, ja EU-tuomioistuin käytti tilaisuutta ottaa vahva verkkoneutraliteettia puoltava kanta, joka merkitsee yhä tiukempaa linjaa kuluttajien ja yritysten oikeuksien puolustamisessa yhdenvertaisen kohtelun osalta pääsyssä internetiin EU:n sisällä.
EU-tuomioistuimen ratkaisu juontaa juurensa valituksesta, joka koski Unkarin televiestintäviranomaisen menettelyä suurta kansallista internetpalvelujen tarjoajaa, Unkarin Telenor-yhtiötä vastaan. Unkarin Telenor-yhtiö oli tarjonnut asiakkailleen nollatariffisia paketteja MyMusic- ja MyChat-palvelupakettien muodossa. Paketit tarjosivat etuoikeutettua kohtelua tietyissä sovelluksissa, kuten Spotify ja Apple Music, mahdollistaen rajattoman pääsyn näihin palveluihin soveltamatta normaalia datansiirtorajoitusta, joka koskee näitä palveluita. Sopimuksessa pääsyä palveluntarjoajiin, jotka eivät sisälly nollatariffiluokkaan, olisi voimakkaasti rajoitettu sen jälkeen, kun käyttäjän palvelupaketin datansiirtomäärä on saavutettu.
Unkarin viranomainen piti nollatariffikäytäntöjä haitallisina ja syrjivinä, koska ne tarjosivat sellaisille palveluntarjoajille, joilla on pääsy nollatariffiluokkaan, etua tehden niiden palvelut kuluttajille houkuttelevammiksi.
Telenor-yhtiön nollatariffikäytäntö näytti rikkovan verkkoneutraliteettiasetusta, joka kieltää tiettyjen palvelujen tai palveluntarjoajien edullisemman kohtelun verkkoneutraliteettiasetuksen artiklan 3 kohdan 3 mukaisesti. Unkarin Telenor-yhtiö kuitenkin väitti, että asetuksen artiklan 3 kohtaa 3 ei tulisi soveltaa tällaisiin palvelupaketteihin useista syistä. Esimerkkinä tällaiset palvelupaketit on neuvoteltu yksilöllisesti loppukäyttäjien kanssa saman asetuksen eri kohdan nojalla, nimittäin artiklan 3 kohdan 2, joka koskee internetpalveluntarjoajan ja loppukäyttäjien kesken neuvoteltuja sopimuksia. Tällaisten sopimusten mukaisesti loppukäyttäjä voi valita, haluaako hän tällaisen paketin. Lisäksi minkä tahansa palveluntarjoajan olisi teoriassa mahdollista pyrkiä pääsemään edulliseen nollatariffikohteluun, josta MyMusic- ja MyChat-paketit nauttivat. Näin Unkarin Telenor piti kiinni kannastaan, että näitä käytäntöjä ei voida pitää syrjivinä. Tästä näkökulmasta katsottuna nollatariffikäytännöt olivat ja ovat jossakin määrin edelleenkin yleisiä internetpalveluntarjoajien keskuudessa tietyissä EU-jäsenmaissa.
Unkarin Telenor-yhtiö vetosi valituksessaan siihen, että (1) säännöt, jotka koskevat loppukäyttäjien kanssa neuvoteltuja sopimuksia, ja (2) yleinen syrjivän verkkoliikenteen valvonnan kielto olivat toisensa poissulkevia; toisin sanoen tulisi soveltaa joko yleistä syrjivän teleliikennevalvonnan kieltoa artiklan 3 kohdan 3 mukaisesti tai harkinnanvaraisempaa säännöstä, joka koskee internetpalveluntarjoajien ja loppukäyttäjien välisten sopimusten sisältöä artiklan 3 kohdan 2 mukaisesti, mutta ei molempia.
Päätöksessään EU-tuomioistuin sivalsi auki Unkarin Telenorin solmiman Gordionin solmun toteamalla, että syrjivät teleliikennemenettelyt nollatariffikäytäntöjen muodossa olivat ristiriidassa verkkoneutraliteettiasetuksen artiklan 3 molempien kohtien 2 ja 3 kanssa. Nämä kaksi kohtaa eivät olleet toisensa poissulkevia vaan niitä voitiin soveltaa yhdessä Unkarin Telenorin tarjoamiin palveluihin. Toisin sanoen tällaisilla nollatariffikäytännöillä katsottiin olevan haitallinen vaikutus loppukäyttäjien oikeuksiin niiden rikkoessa artiklan 3 kohtaa 2, minkä lisäksi niiden katsottiin rikkovan artiklan 3 kohtaa 3, koska syrjiviä internet-liikennettä koskevia toimia on tehty pelkästään kaupallisista syistä eivätkä ne perustu teknisiin tai muihin seikkoihin, jotka voisivat muutoin olla verkkoneutraliteettiasetuksen nojalla hyväksyttäviä.
EU-tuomioistuin antoi ratkaisussaan periaatteellisesti tärkeän oikeusohjeen jonka nojalla nollatariffikäytännön tarjoaminen on yleisesti ottaen kiellettyä verkkoneutraliteettiasetuksen nojalla silloin, kun käytäntö perustuu kaupallisiin näkökohtiin.
EU-tuomioistuimen ratkaisu on tärkeä siksi, että se näyttää kieltävän EU-alueella nollatariffikäytännöt, kuten Unkarin Telenor-yhtiön tapauksessa. Kuten edellä on todettu, tällaiset käytännöt ovat olleet hyvin yleisiä tietyissä osissa EU:ta, ja ne perustuvat suurelta osin kaupallisiin näkökohtiin. EU-tuomioistuimen ratkaisu pakottaa internetpalveluntarjoajia harkitsemaan tiettyjä muutoksia niiden käytännöissä EU-markkinoilla.
Nollatariffikysymys on ollut kiusallinen ongelma aina siitä lähtien, kun verkkoneutraliteettiasetus astui voimaan, ja verkkoneutraliteetin puolestapuhujat ovat pitkään tavoitelleet tiukempaa valvontaa tai kieltoja tällaisille käytännöille, joita asetus tai verkkoneutraliteettia valvovat viranomaiset eivät olleet nimenomaan kieltäneet. Tässä mielessä nollatariffiporsaanreikä on nyt tukittu.
Tästä puolestaan seuraa, että kansalliset EU-viranomaiset (mm. Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin BEREC) ottavat todennäköisesti tiukemman kannan nollatariffikäytäntöihin ja muuttavat nykyisiä, varsin epäselviä, nollatariffikäytäntöjä koskevia ohjeitaan, jotka näyttävät sallivan tällaiset käytännöt sillä edellytyksellä, että tietyt ehdot täyttyvät.
Laajemmassa mielessä EU-tuomioistuimen ratkaisu on vahva viesti niin internetpalveluntarjoajille kuin loppukäyttäjillekin, että EU on omaksumassa tiukan linjan verkkoneutraliteetin puolesta pyrkiessään sallimaan yhdenvertaisen pääsyn internetiin. On syytä muistaa, että EU-tuomioistuin olisi voinut tehdä päätöksen, joka olisi rajoittunut tiukasti kyseisen tapauksen erityisiin seikkoihin tai lainkohtiin ja jota tällöin ei olisi voitu soveltaa niin laajasti markkinoiden käytäntöihin. Sen sijaan EU-tuomioistuin näyttää kieltävän yleisesti nollatariffikäytännöt, selkeästi ja yksiselitteisesti, jättämättä juuri tilaa vastakkaisille tulkinnoille.
Ennen kaikkea EU-tuomioistuin on päättänyt antaa selvän signaalin EU:n suhtautumisesta verkkoneutraliteettiin. Tämä ratkaisu voi enteillä tulevia päätöksiä ja tulkintoja verkkoneutraliteettiasetuksesta, ja internetpalveluntarjoajien olisi syytä ottaa se huomioon omassa toiminnassaan.
Linkki EU-tuomioistuimen päätökseen.