Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 14.4.2021 antamassaan ratkaisussa 2021:41 katsonut, että tavaramerkin RUMA ja aiemman merkin PUMA (kuvio) välillä on sekaannusvaara. Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) ja markkinaoikeus (MaO) olivat aiemmissa ratkaisuissaan päätyneet päinvastaiseen lopputulokseen.
Tapauksessa oli kyse Suomessa haetusta sanamerkistä RUMA ja aiemmista tyylitellyllä tekstillä kirjoitetuista PUMA-kuviomerkeistä. Riidatonta oli, että merkkien kattamat tavarat luokissa 25 (mm. vaatteet) ja 28 (mm. urheiluvälineet) olivat samoja, joten selvitettäväksi jäi, riittääkö ero alkukirjaimissa erottamaan merkit toisistaan.
Sekä PRH että MaO katsoivat, ettei merkkien välillä ollut sekaannusvaaraa. MaO:n mukaan vertailtavat merkit ovat ulkoasultaan samankaltaisia, mutta eroavat lausuntatavaltaan ja erityisesti merkityssisällöltään. Vaikka kohdeyleisön tarkkaavaisuusaste ei ole erityisen korkea, MaO katsoi kohdeyleisön kiinnittävän huomiota erityisesti merkityssisältöjen eroihin.
KHO katsoi PRH:n ja MaO:n tavoin, että merkit ovat ulkoasultaan samankaltaisia merkkien lyhyydestä ja eroavista ensimmäisistä kirjaimista huolimatta. Huomioon on otettu, että eroavat kirjaimet P ja R muistuttavat toisiaan. Lausuntatavan osalta KHO piti vastoin MaO:n näkemystä kyseenalaisena, kuinka yleisesti kohderyhmä mieltää PUMA-merkin merkityssisällön ja lausuu sen ruotsin- ja englanninkielisen merkityksen vuoksi ”puuma”.
PUMA-merkkien haltija oli läpi prosessin vedonnut myös siihen, että PUMA on alallaan yksi maailman tunnetuimpia tavaramerkkejä, mikä nostaa merkkien erottamiskykyä. Tunnettuudesta juuri Suomessa ei oltu kuitenkaan toimitettu näyttöä. MaO:ssa merkkien tunnettuutta ei siten arvioitu eikä merkkejä pidetty tavanomaista erottamiskykyisempinä.
KHO katsoi, ettei ollut ilmennyt perusteita pitää PUMA-merkkejä erottamiskyvyltään ja suojapiiriltään heikkoina, ja että silloinkin jos merkin PUMA merkityssisältö mielletään puumaan viittaavaksi, se ei kuvaile erottamiskykyä heikentävällä tavalla luokkien 25 tai 28 tavaroita. Näin ollen PUMA-merkkejä pidettiin suojapiiriltään vahvoina siitä huolimatta, ettei ollut esitetty selvitystä niiden tunnettuudesta Suomessa.
Lisäksi KHO totesi, että kyseessä olevia tavaroita eli mm. vaatteita ja urheiluvälineitä myydään usein kaupassa ja verkkokaupassa, joissa eri valmistajien tavaroiden vertailu rinnakkain on helppoa. Erityistä painoarvoa on siten annettu merkkien yleisen ulkoasun samankaltaisuudelle sekä tavaroiden samankaltaisuudelle. Merkkien lausuntatapaan ja merkityssisältöön taas keskivertokuluttajan voidaan arvioida tällaisissa myyntitilanteissa kiinnittävän vähemmän huomiota. Näin ollen merkkien katsottiin olevan toisiinsa sekoitettavissa.
Mielenkiintoista tapauksessa on, että vaikkei PUMA merkkien laajalti tunnettuudesta Suomessa ollut esitetty selvitystä, niitä on pidetty erottamiskyvyltään ja suojapiiriltään vahvoina. Tätä on perusteltu ainoastaan sillä, ettei ole ilmennyt perusteita pitää niitä erottamiskyvyltään ja suojapiiriltään heikkoina, eli käytännössä sillä, etteivät merkit kuvaile niiden kattamia tavaroita erottamiskykyä heikentävällä tavalla. Ottaen huomioon perustelujen erikoisuuden PUMA merkkien vahvan erottamiskyvyn ja suojapiirin puolesta, vaikuttaisikin siltä, että kyseisten merkkien tunnettuus on saattanut ilman Suomea koskevaa näyttöäkin vaikuttaa arviointiin.
Kyseessä on jälleen yksittäinen esimerkki siitä, millaisia painoarvoja eri seikoille sekaannusvaaran arvioinnissa voidaan antaa tapauksen yksityiskohdista riippuen. Vaikka merkit PUMA ja RUMA selkeästi eroavat merkityssisällöiltään, vaatteiden ja urheiluvälineiden konkreettisessa vertailutilanteessa merkkien ulkoasun samankaltaisuudelle on annettu tässä tapauksessa suurempi painoarvo. Myöskään sillä, että eri valmistajien tavaroiden on katsottu olevan tällaisessa tapauksessa aseteltuna vierekkäin ja niiden vertailun rinnakkain hyvin helppoa, ei ole lopputuloksesta päätellen ollut merkitystä sekaannusvaaraa vähentävänä seikkana.
Lisäksi mielenkiintoinen ja mahdollisesti ratkaisuun hieman lisävalaistusta antava yksityiskohta on, että sama hakija on hakenut myös alla näkyvää kuviomerkkiä ”Ruma” (tai tarkemmin ”Яuma”) luokassa 25 kattaen ”Jalkineet; Päähineet; Vaatteet”:
KHO antoi samana päivänä päätöksen myös kyseistä kuviomerkkiä koskevassa valitusasiassa. Lopputulos oli sama, ja myös päätöksen perustelut olivat oleellisilta osin samat kuin sanamerkkiä koskevassa päätöksessä, eli kyseisen kuviomerkin katsottiin aiheuttavaan sekaannusvaaran aiempiin PUMA merkkeihin. Vaikka perusteluissa ei ymmärrettävästi ollut oleellisia eroja, yhdessä tarkasteltuna nämä päätökset kuitenkin melko hyvin selventävät KHO:n omaksumaa linjaa ja lopputulosta tässä yksittäisessä tapauksessa.
Blogin kirjoittajat asiantuntijamme Johanna Säteri ja Jenni Ihalainen vastaavat mielellään kaikkiin aiheesta heränneisiin kysymyksiin.