Tekoälyratkaisujen suojaaminen on usein yhdistelmä teknisten ratkaisujen suojaamista patentoimalla, dataa ja ratkaisujen kehittämistä ja käyttöä koskevia sopimuksia sekä ohjelmiston tekijänoikeuksia. Etenkin tekoälyn patentointikäytäntö näyttää olevan merkittävässä murroksessa Euroopassa.
Keksinnöllisyys ja alan ammattilainen
Keskeisimpänä patentoitavuuden kriteerinä voidaan pitää keksinnöllisyyttä, jonka pyrkimyksenä on varmistaa, että uudelle tekniikalle voidaan myöntää patenttisuojaa, vain mikäli se erottautuu riittävästi lähtötasosta eli ns. tunnetusta tekniikasta, kuten esimerkiksi tunnetuista tuotteista ja menetelmistä. Eurooppalaisessa patentointikäytännössä keksinnöllisyyttä tarkastellaan vertaamalla keksinnön eroa tunnettuun tekniikkaan ja arvioimalla eron merkittävyyttä. Käytännössä riittävän suuri ero keksinnöllisyyden kannalta saavutetaan, jos ero ei ole alan ammattilaiselle ilmeinen. Keksinnöllisyyden lisäksi patenttihakemuksen tulee olla selitykseltään riittävä, jotta alan ammattilainen voi toteuttaa keksinnön patenttihakemuksen perusteella.
Alan ammattilainen on siis avainroolissa sekä keksinnöllisyyden että selityksen riittävyyden arvioinnin kannalta. Eurooppalaisessa patentointikäytännön mukaan alan ammattilainen on fiktiivinen henkilö joka yksinkertaistettuna tietää kaiken kyseessä olevasta tekniikan alasta, mutta ei osaa soveltaa tietoaan uusien ratkaisujen löytämiseksi. Aivan kyvytön alan ammattilainen ei ole, sillä hän kyllä kykenee rutiininomaiseen työhön ja kokeelliseen toimintaan.
Mikä tekoälyn patentoinnissa muuttuu?
Euroopan patenttivirastolla (EPO) on suuri rooli eurooppalaisen patentointikäytännön päätöksissä ja ohjeistuksissa. EPO:n valituslautakunnan päätöksessä T 0161/18 tekoälyyn liittyvän patenttihakemuksen sisältö on todettu riittämättömäksi sillä perusteella, että alan ammattilainen ei osaisi hakemuksessa kuvatun ratkaisun perusteella kouluttaa neuroverkkoa. Patenttihakemuksessa esitetty kuvaus neuroverkon koulutuksesta ei EPO:n valituslautakunnan mielestä ole riittävä, jotta alan ammattilainen osaisi kouluttaa tekoälyn ja siten toteuttaa keksinnön. Tilanne on patentinhakijan kannalta harmillinen, sillä itse patenttihakemus on tehty vuonna 2005, joten mitään mahdollisuutta korjata asiaa ei enää ole.
EPO on jo pitkään arvioinut ohjelmistokeksintöjen patentoitavuutta viittaamalla alan ammattilaiseen ja esimerkiksi etenkin ohjelmistokeksintöjen yhteydessä on yleistä, että virasto perustelee keksinnöllisyyden estettä sillä, että keksintö on ”ilmeinen alan ammattilaiselle”. Tällaisessa perustelussa siis käytännössä viraston mielipide on, että alan ammattilaisen kyvyt ja osaaminen ovat riittävät keksinnön mukaisen ratkaisuun päätymiseksi. Euroopan patenttiviraston toimintaa ohjaa tutkimusohje, jossa kuvaillaan kaikkien alan ammattilaisten tietoa ja osaamistasoa yleisesti. Missään ei ole kuitenkaan kuvattu täsmällisesti millaisia osaamistasoja eri tekniikan alan ammattilaisilla oletetaan olevan.
Koska edellä mainittu valituslautakunnan päätös koskee tekoälyn koulutusta ja siten käytännössä ohjelmistoa, vaikuttaa siltä, että EPO:n mukaan tekoälyn koulutus on sellainen ohjelmistotekniikan ala, jossa alan ammattilaisen kyvyt ovat keskiverto-ohjelmistoinsinööriä heikommat eikä alan ammattilainen osaakaan kouluttaa neuroverkkoa. Ohjelmistoalan sisällä voikin siis ilmeisesti olla suuria eroja alan ammattilaisen tiedoissa ja kyvyissä.
Toisaalta päätöksessä todetaan, että esimerkiksi tekoälyn koulutukseen käytettävän datajoukon kuvaaminen olisi voinut riittää keksinnön riittävään kuvaukseen. Kuvausta tekoälyn koulutuksesta ja datajoukosta voidaan siis mahdollisesti käyttää itse keksinnön määrittämiseen keksinnöllisellä tavalla.
Tekoälyratkaisujen tapauksessa alan ammattilainen ei vaikuttaisi olevan yhtä kyvykäs kuin voisi olettaa, poiketen näin yleisesti ohjelmistoalan ammattilaisista.
Tekoälyn koulutukseen käytettävän datajoukon kuvaus patenttihakemuksessa vaikuttaa siis olevan uusi vaatimus, joka hakijan pitää tulevaisuudessa huomioida, kun laaditaan tekoälyratkaisua koskevaa patenttihakemusta. Toisaalta positiivisena seikkana hakijan kannalta on, että tekoälyratkaisujen tapauksessa alan ammattilainen ei vaikuttaisi olevan yhtä kyvykäs kuin voisi olettaa, poiketen näin yleisesti ohjelmistoalan ammattilaisista. Voisiko tekoälyratkaisuihin siis ollakin helpompaa saada patentteja kuin muihin ohjelmistopohjaisiin ratkaisuihin? Siitä ei ole varmuutta ja viimeaikaisten muutosten vaikutusta pidemmällä aika välillä on vaikea arvioida. Uudet virastojen ratkaisut tulevat toivottavasti selkeyttämään tulkintaa, mutta voidaan myös perustellusti kysyä, onko tämä suunta oikea. Onko perusteltua asettaa erityisiä vaatimuksia tekoälyn patentoinnille verrattuna muihin ohjelmistopohjaisiin ratkaisuihin ja miten muuttuviin vaatimuksiin voidaan varautua ja reagoida?
Suunnittele suojaaminen huolella
Keksintöjen suojaamisen suunnittelu on aina tärkeää ja tekoälyratkaisujen tapauksessa on pyrittävä varautumaan patentointikäytännön kehittymiseen ja mahdollisiin eroihin eri maiden ja alueiden käytännöissä.
Huolellinen patenttihakemuksen laadinta auttaa ennakoimaan patentointikäytännön muutoksia, vaikka kaikkea ei voi ennustaa. Tekoälyä koskevien uusien patenttihakemusten laadinnassa kannattaa jatkossa varmistaa, että hakemuksessa on kerrottu esimerkki ja kuvaus datajoukosta, jolla tekoäly voidaan kouluttaa, jolloin riittävä selostus tältä osin voidaan varmistaa.
Mikäli patenttihakemus on jo vireillä, siihen ei voi enää tehdä muutoksia. Tällöin on tapauskohtaisesti arvioitava, onko patenttihakemuksen selostus riittävä ja millaisia muutoksia hakemukseen toisaalta voidaan tehdä ja toisaalta pitäisi tehdä, jotta hakemus katsottaisiin hyväksyttäväksi.
Lisäksi tekoälyratkaisujen suojaamisessa on hyvä ottaa huomioon muut aineettomat oikeudet ja sopimuskysymykset. On huolehdittava ohjelmistoon kohdistuvista tekijänoikeuksista, punnittava liikesalaisuuksien merkitystä ja asemaa ja varmistettava, että oikeudet dataan on otettu huomioon yrityksen käytännöissä sekä hoidettu sopimuksilla kuntoon. Esimerkiksi tekoälyn koulutukseen käytettävää datajoukkoa määriteltäessä, kun patenttihakemusta laaditaan, on pidettävä mielessä myös mahdolliset dataan liittyvät liikesalaisuudet. Koska patenttihakemuksen julkistuessa myös siihen sisällytetty datajoukon kuvaus tulee julkiseksi. Oikealla tavalla esitettynä tämä ei välttämättä ole edes ongelma. Apua näiden kysymysten ratkomiseen löytyy patenttialan ammattilaisilta.
Kirjoittajat:
Jukka Kantanen, Berggrenin osakas, Eurooppapatenttiasiamies
Suvi Julin, Berggrenin osakas, Lakimies, Patenttiasiamies, EU-tavaramerkki- ja -mallioikeusasiamies
Olemme mukana vuoden 2021 SHIFT Business Festival -yritystapahtumassa. Blogin sisältö liittyy yhteen SHIFT 2021:n ohjelman aiheista: AI & Digital Trust. Osallistu tapahtumaan elokuussa ja tutustu tarkemmin aiheeseen:
SHIFT Business Festival
25-26.8.2021
