Työsuhdekeksintöjä koskee Suomessa laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (656/1967) (”laki” tai ”työsuhdekeksintölaki”). Laki on osittain pakottavaa sääntelyä ja se koskee työntekijän työsuhteessa tekemiin keksintöihin liittyviä oikeuksia, keksinnöstä maksettavia korvauksia, keksinnön tehneen työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia, työnantajan oikeuksia ja velvollisuuksia sekä työsuhdekeksintöihin liittyviä korvausvaatimuksia ja riitoja. Tässä blogisarjan toisessa osassa keskitytään erityisesti työntekijän oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Oikeus keksintöön
Blogisarjan ensimmäisessä artikkelissa käsiteltiin oikeutta keksintöön. Kertauksen vuoksi työsuhdekeksintölain 4 §:n mukaan oikeus keksintöön syntyy keksijälle, vaikka keksintö olisikin syntynyt hänen työsuhteensa aikana. Työnantajalla on kuitenkin oikeus ottaa kokonaan tai osittain oikeus keksintöön, jos se on syntynyt työntekijälle kuuluvien työtehtävien täyttämiseksi tapahtuvan toiminnan tuloksena tai olennaisesti käyttämällä hyväksi työnantajan tai tämän kanssa samaan konserniin kuuluvan yrityksen liikkeessä tai laitoksessa saavutettuja kokemuksia. Sama koskee myös keksintöjä, jotka ovat syntyneet työntekijälle työssä tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena.
Työntekijän velvollisuudet
Laissa on määritetty tiettyjä velvollisuuksia työntekijälle, joka on tehnyt lain soveltamisalaan kuuluvan keksinnön. Keksinnön tehneen työntekijän on
-
- ilmoitettava siitä kirjallisesti työnantajalle viipymättä, pikimmiten keksinnön syntymisen jälkeen,
- annettava keksinnön sisällöstä sellainen tieto, että työnantaja sen perusteella voi ymmärtää keksinnön ja päättää, haluaako ottaa itselleen oikeuden keksintöön, sekä kaikki sellaiset tiedot, joita keksinnön käyttö ja hyödyntäminen edellyttää,
- ilmoitettava käsityksensä siitä, millaisissa olosuhteissa keksintö on syntynyt (työnantajan pyynnöstä),
- pitää tiedot keksinnöstä luottamuksellisina työnantajaa koskevan neljän kuukauden harkintajakson ajan, joka alkaa keksintöä koskevan ilmoituksen vastaanottamispäivästä.
Lain määräys keksinnön pitämisestä luottamuksellisena työnantajaa koskevan neljän kuukauden harkintajakson ajan on pakottava. Keksintöjä koskevien kirjallisten ilmoitusten puuttuminen on tyypillinen epäselvien tilanteiden aiheuttaja. Epäselvyyttä voi olla työnantajan neljän kuukauden harkintajakson alkamisajankohdasta sekä siitä, mihin mennessä työnantajan olisi pitänyt joko ilmoittaa päätöksestään ottaa oikeus keksintöön tai pyytää harkintajakson pidennystä.
Varsin yleisen näkemyksen mukaan työnantajan harkintajakso ei ala ennen kuin työntekijä on antanut riittävästi tietoa keksinnöstä siten, että työnantaja sen perusteella voi ymmärtää keksinnön ja päättää, haluaako ottaa itselleen oikeuden keksintöön. Usein keksintöilmoituksiin tarvitaankin täydennystä, jotta keksintö voidaan ymmärtää. Jos prosessi ei ole hyvin hallittu, on erityisesti määräaikojen seuranta vaikeaa niin työnantajalle kuin keksinnön tehneelle työntekijällekin.
Työntekijän oikeudet
Monet lain pakottavista kohdista koskevat työntekijän oikeuksia. Ehkä hieman yllättäen työsuhdekeksintölaissa on pakottava sääntö, jonka mukaan työntekijällä on oikeus hakea keksinnölleen patenttia kuukauden kuluttua siitä, kun hän ilmoittanut työnantajalle aikomuksestaan hakea patenttia, ja edellyttäen, että hän on noudattanut luottamuksellisuusvelvoitetta. Vaikka tätä oikeutta ei usein käytetä, sitä tulisi hallita keksintöprosesseissa huolellisesti.
Myös työntekijän oikeus korvaukseen keksinnöstä, johon hänen työnantajansa on ottanut oikeuden, on keskeistä pakottavaa oikeutta. Työntekijällä on oikeus saada keksinnöstä kohtuullinen korvaus, ja mahdolliset aiemmat (ennakolliset) sopimukset, joilla keksijä luopuu oikeuksistaan korvaukseen, ovat lain mukaan mitättömiä.
Keksijällä on myös oikeus panna korvauskanne vireille 10 vuoden kuluessa siitä, kun työnantaja on ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön. Lisäksi jos keksinnölle on haettu patenttia, korvauskanne voidaan panna vireille vuoden kuluessa (ensimmäisen) patentin myöntämisestä eli mahdollisesti vielä edellä mainitun 10 vuoden ajanjakson jälkeenkin.
Työntekijällä voi olla oikeus myös lisäkorvaukseen, jos olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti ja keksintö osoittautuu odotettua arvokkaammaksi.
Lisäksi keksijä saa suojaa tilanteissa, joissa hän siirtyy toisen työnantajan palvelukseen. Keksijän ja entisen työnantajan välinen aiemmin tekemä keksintöä koskeva sopimus on automaattisesti mitätön, jos siihen vedotaan yli vuoden kuluttua työsuhteen päättymisestä.
Lopuksi
Työsuhdekeksintölaki suojaa keksijän oikeuksia työsuhteen aikana, ja sitä voidaan pitää varsin suotuisana keksijän kannalta. On tärkeää laatia tarkoituksenmukaiset keksintöjen hallintaprosessit, jotta erityisesti ratkaiseviin määräaikoihin liittyvät epäselvyydet voidaan välttää ja oikeuksien asianmukainen siirto työnantajalle varmistaa. Prosessit on aina suositeltavaa laatia kirjallisesti ja työntekijät tulee niihin myös perehdyttää.
Lue myös blogisarjan ensimmäinen osa: Työsuhdekeksinnöt Suomessa: kuinka varmistetaan immateriaalioikeuksien asianmukainen siirto työnantajalle
