Euroopan patenttiviraston laajennetulle valituslautakunnalle jätetty uusi lausuntopyyntö saattaa mahdollisesti vaikuttaa etuoikeuspyyntöjen pätevyyteen valtavassa määrässä yhdysvaltalaisten yritysten tai laitosten ennen America Invents Act -lain voimaantuloa jättämiä Euro-PCT-hakemuksia.
Muodollinen etuoikeus
Euroopan patenttisopimuksen artiklassa 87 on määritetty säännöt, joiden mukaan myöhemmälle hakemukselle voidaan pätevästi pyytää etuoikeutta ensimmäisestä samaa keksintöä koskevasta hakemuksesta. Jotkin kyseisistä säännöistä ovat muodollisia, kuten hakijoiden henkilöllisyyttä koskevat vaatimukset ensimmäisen ja sitä seuraavien hakemusten osalta. Toiset puolestaan ovat sisältöä koskevia, kuten vaatimus, jonka mukaan ensimmäisen ja sitä seuraavien hakemusten on koskettava samaa keksintöä.
Kysymys muodollisesta oikeudesta etuoikeuteen tulee usein esille Euroopan patenttiviraston väitekäsittelyissä sekä niitä usein seuraavissa valituskäsittelyissä. Siitä näennäisen yksinkertaisesta vaatimuksesta, että seuraavan hakemuksen hakijan on oltava sama henkilö kuin ensimmäisen hakemuksen hakijan tai sen, jolle oikeudet on siirretty, on keskusteltu ja kirjoitettu paljon. Historiallisesti Euroopan patenttivirasto ja valituslautakunnat ovat ottaneet tiukan linjan koskien muodollista oikeutta etuoikeuteen ja edellyttäneet esimerkiksi, että kummatkin hakemukset on jätettävä saman henkilön toimesta tai että etuoikeuden siirto on suoritettava ennen seuraavan hakemuksen jättämistä. Hyvä esimerkki on Euroopan patenttiviraston valituslautakunnan hyvin tunnettu päätös T 844/18, joka liittyy CRISPR-biotekniikkaa koskevaan eurooppapatenttihakemukseen.
Yhteishakijalähestymistapa
Otetaan tyypillinen esimerkki Yhdysvalloissa jätetystä ensihakemuksesta ja sitä seuraavasta PCT-hakemuksesta, jossa pyydetään etuoikeutta Yhdysvalloissa jätetystä hakemuksesta. Yhdysvalloissa jätetyissä ensihakemuksissa keksijät on usein nimetty hakijaksi, ja ennen America Invents Act -lain voimaantuloa patentteja Yhdysvalloissa voivatkin hakea ainoastaan keksijät.
Ennen kyseistä lakia PCT-hakemusten kohdalla yleisenä käytäntönä oli nimetä keksijät hakijoiksi Yhdysvalloissa ja ”oikea” hakija – joka on tavallisesti keksijöiden työnantajana toimiva yritys tai laitos – hakijoiksi kaikissa muissa valtioissa. Kun kyseessä on tällainen PCT-hakemus, jossa keksijät toimivat hakijoina ensimmäisessä hakemuksessa ja heidän työnantajansa toimii hakijana seuraavassa hakemuksessa Euroopassa, onko keksijöiden työnantajalla alueellisessa eurooppalaisessa vaiheessa laillista oikeutta vaatia etuoikeutta Yhdysvalloissa jätetyn hakemuksen nojalla?
Euroopan patenttiviraston väitejaokset ovat kohdanneet tämän kysymyksen usein. Vastaukseksi on kehitetty niin sanottu yhteishakijalähestymistapa ratkaisuna muodollista etuoikeutta koskevaan (ehkä hieman liiankin ankaraan) lähestymistapaan tällaisissa yleisissä tapauksissa. yhteishakijalähestymistapa mukaan seuraavan hakemuksen hakijoilla katsotaan olevan laillinen oikeus pyytää etuoikeutta ensimmäisestä hakemuksesta, jos kaikki ensimmäisen hakemuksen – eli Yhdysvalloissa jätetyn hakemuksen – hakijat on nimetty hakijoiksi seuraavassa, eli PCT-hakemuksessa, vaikka seuraavan hakemuksen hakijoihin kuuluisikin myös muita entiteettejä. Yllä mainitussa tapauksessa riittää, että keksijät oli nimetty hakijoiksi PCT-hakemuksessa vain Yhdysvaltain osalta.
Uusi lausuntopyyntö
Yhteishakijalähestymistapa on nyt joutunut Euroopan patenttiviraston valituslautakuntien tarkasteluun yhdistetyissä valitustapauksissa T 1513/17 ja T 2719/19, joissa lautakunta on todennut Yhteishakijalähestymistavan oikeellisuuden ratkaisevaksi päätöksen kannalta. Lisäksi lautakunta katsoo, että kyseessä on perustavan tärkeä oikeuskysymys, joka on keskeinen väitejaoksien ja valituslautakuntien käsittelyssä olevien useiden avointen tapausten kannalta. Tämän tuloksena lautakunta on pyytänyt laajennettua valituslautakuntaa arvioimaan yhteishakijalähestymistavan legitimiteettiä.
Laajennetulta valituslautakunnalta on pyydetty lausuntoa erityisesti seuraavien kysymysten osalta:
Ι. Onko Euroopan patenttivirastolla Euroopan patenttisopimuksen perusteella toimivalta päättää, esittääkö osapuoli pätevästi olevansa oikeusseuraaja Euroopan patenttisopimuksen artiklassa 87(1)(b) viitatulla tavalla?
ΙΙ. Jos vastaus kysymykseen I on myöntävä:
Voiko osapuoli B luottaa PCT-hakemuksessa pyydettyyn etuoikeuteen, jonka tarkoituksena on pyytää etuoikeutta Euroopan patenttisopimuksen artiklan 87(1) mukaisesti tapauksessa, jossa:
1. osapuoli A on nimetty hakijaksi PCT-hakemuksessa vain Yhdysvalloissa, ja osapuoli B on nimetty hakijaksi muissa nimetyissä valtioissa, mukaan luettuna alueellinen Eurooppalainen patenttisuoja,
2. PCT-hakemuksessa pyydetään etuoikeutta aiemmasta patenttihakemuksesta, joka nimeää osapuolen A hakijaksi, ja
3. PCT-hakemuksessa pyydetty etuoikeus on Pariisin yleissopimuksen artiklan 14 mukainen?
Ensimmäinen kysymys koskee sitä, pitäisikö Euroopan patenttiviraston edes yrittää arvioida, onko osapuoli ensimmäisen hakemuksen hakijan pätevä oikeusseuraaja. Toinen kysymys koskee yksitulkintaisesti sitä, onko yhteishakijalähestymistapa pätevä.
Kommentit
Tässä tapauksessa laajennetun valituslautakunnan päätös voi potentiaalisesti vaikuttaa olennaisesti jokaiseen PCT-hakemukseen, jonka Yhdysvalloissa toimiva yritys tai yliopisto on jättänyt ennen America Invents Act -lain voimaantuloa.
Vaikka viimeiset vanhan järjestelmän aikana jätetyt PCT-hakemukset jätettiinkin kymmenen vuotta sitten, niiden kaksikymmenvuotisesta voimassaolosta on kulunut vasta puolet. Tämän johdosta Euroopan patenttiviraston väitejaokset ja valituslautakunnat, joita laajennetun valituslautakunnan asiassa tekemä päätös sitoo, ottavat monet näistä hakemuksista tähtäimiinsä. Vaikka laajennetun valituslautakunnan päätökset eivät sidokaan kansallisia oikeusistuimia, sen tekemät päätökset ovat silti hyvin vakuuttavia. Jos laajennettu valituslautakunta päättää, että yhteishakijalähestymistapa ei ole pätevä, monet jo myönnetyt patentit saattavat altistua uusille hyökkäyksille Euroopan patenttiviraston väitejaoksien ja valituslautakuntien käsittelyissä ennen käsittelyä kansallisissa oikeusistuimissa ja tulevassa yhdistetyssä patenttituomioistuimessa. Yhdysvaltalaisten hakijoiden ja patentinhaltijoiden on syytä seurata laajennetun valituslautakunnan päätöstä tarkasti.
Tämä osoittaa myös selvästi, että kaikkien etuoikeusasioiden on syytä olla selvillä ennen kuin PCT-hakemusta lähtee jättämään eri hakija kuin etuoikeushakemuksen hakija. Tämä on yhä yleistä tapauksissa, joissa etuoikeushakemus on Yhdysvalloissa jätetty väliaikainen patenttihakemus. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään etuoikeuden, joskaan ei välttämättä kaikkien keksintöä koskevien oikeuksien, siirtämistä keksijöiltä PCT-hakemuksen hakijalle ennen PCT-hakemuksen jättämistä, eli etuoikeusvuoden aikana. Jos siirrot on suoritettu asianmukaisesti ja ajoissa, etuoikeutta koskevien muodollisten vaatimusten pitäisi olla kunnossa riippumatta siitä, mikä laajennetun valituslautakunnan päätös asiasta on.
