Julkisuudessakin paljon huomiota herättäneistä tekijänoikeuskirjetapauksista on annettu ensimmäinen ratkaisu. Tapauksissa yksityishenkilöille, joiden IP-osoitteista oli jaettu laittomasti elokuvia ja sarjoja, oli lähetetty kirjeitä, joissa heitä kehotetaan maksamaan hyvitystä elokuvayhtiöille tekijänoikeudenloukkauksista oikeudenkäynnin uhalla.
Oikeuskäsittelyyn asti edenneessä tapauksessa MAO:419/16 kantajat väittivät, että vastaaja oli välittänyt BitTorrent-vertaisverkossa Suomesta käsin yleisölle A Walk Among the Tombstones elokuvan ja Black Sails -televisiosarjan 10 jaksoa. Vastaaja kiisti kantajan väitteen vedoten muun muassa siihen, että vaikka hänen IP-osoitteestaan olisikin jaettu näitä teoksia, ei hän itse ole sitä henkilökohtaisesti tehnyt. Vastaaja väitti, että joku muu on syyllistynyt teosten jakamiseen käyttäen hänen avointa verkkoyhteyttään.
Pääosin näytön arviointiin liittyneessä tapauksessa oli markkinaoikeuden mukaan ensiksi arvioitava sitä, voidaanko väitetty IP-osoite näytön perusteella katsoa kuuluneen vastaajalle jakamisen aikana. Jos näyttö riittää tämän osoittamiseksi, on sen jälkeen arvioitava, onko vastaaja itse henkilökohtaisesti jakanut teoksia BitTorrent-verkossa.
Markkinaoikeus vastaanotti paljon teknistä selvitystä ja kuuli asiantuntijatodistajia liittyen IP-osoitteen todentamiseen ja päätyi lopulta sille kannalle, että laiton jakaminen oli tapahtunut nimenomaan vastaajan verkkoyhteyden kautta. Jäljelle jäi siis kysymys siitä, onko vastaaja henkilökohtaisesti ollut vastuussa teosten jakamisesta. Markkinaoikeuden mukaan vastaajan yhteydenotot kantajien asiamieheen liittyivät ajallisesti suoraan kantajien harjoittamaan valvontatoimintaan ja vaatimuskirjeen muodossa tapahtuneeseen yhteydenottoon vastaajaan. Niin ikään markkinaoikeus piti vastaajan tunnustusta internetin keskustelupalstoilla uskottavana todisteena. Näin ollen markkinaoikeus katsoi laittoman teosten jakajan olleen nimenomaan vastaaja.
Kohtuulliseksi korvaussummaksi tekijänoikeuden loukkauksesta markkinaoikeus arvioi 50 euroa jaetulta tv-sarjan jaksolta ja 100 euroa koko illan elokuvalta. Yhteensä hyvitystä tuli vastaajalle maksettavaksi siis 600 euroa. Vastaaja velvoitettiin myös maksamaan kantajan oikeudenkäyntikulut noin 31.700 euroa.
Päätös ei ole vielä lainvoimainen, joten siihen voidaan vielä hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta edellyttäen että se myöntää valitusluvan.
Lähde:
MAO:419/16
