Yritykselle voi tulla yllätyksenä kysely Konserniverokeskukselta, jos se on siirtänyt aineetonta omaisuuttaan konsernin toiselle ulkomailla toimivalle yhtiölle. Jos siirroissa on huomioitu OECD:n siirtohinnoittelua koskevat säännökset aineettoman omaisuuden markkinaehtoisesta arvonmäärityksestä ja siirtoihin liittyvät sopimukset on laadittu huolellisesti, ikäviltä veroseuraamuksilta vältytään. Tärkeää onkin etukäteen selvittää, minkälaisia verovaikutuksia aineettoman omaisuuden siirroissa rajat ylittävästi voi syntyä. Siirtohinnoittelussa aineettoman omaisuuden arvonmääritys on paljon laajempi käsite kuin juridinen tai kirjanpidossa sovellettava määritelmä. Siirtosopimukset ja niiden ehdot ovat keskiössä siirtohinnoittelua arvioitaessa.
Suunnittele etukäteen, varmista verotus ja tee kunnon sopimukset ennen IPR:n siirtoa
Konserniverokeskus hoitaa ja valvoo Suomessa keskitetysti konsernien siirtohinnoittelua. Se on ollut viime vuosina kiinnostunut myös konsernien aineettoman omaisuuden siirtojen markkinaehtoisesta hinnasta. Kyselyt eivät ole koskeneet pelkästään esim. ison patenttisalkun siirtoa, vaan kyselyn on voinut saada myös muutaman tavaramerkin omistuksen siirrosta Suomesta konsernin toiselle ulkomailla toimivalle yhtiölle. Ensimmäisenä tarkastettavaksi pyydetään siirtoa koskevat sopimukset, joten niiden merkitystä ei voi liikaa korostaa.
Mistä siirtohinnoittelussa on kyse?
Verottaja valvoo, että tulot ja niistä muodostuvat verot maksetaan oikeassa valtiossa. Siirtohinnoittelun arvioinnin kohteena ovat kaikki konserniyhtiöiden väliset liiketoimet; niin tavaroiden ja palveluiden kauppa kuin korvaus aineettoman omaisuuden hyödyntämisestä sekä rahoitus. Mikäli Suomesta siirretään esimerkiksi konsernin emoyhtiön IPR-salkku sen tytäryhtiölle ulkomaille, verottaja kiinnostuu mm. salkun siirtohinnasta, aineettoman omaisuuden tuottamasta tulosta ja siitä, missä maassa tuotekehitystyö kuluineen on syntynyt. Verottaja tarkastelee konserniyritysten välisten liiketoimien markkinaehtoisuutta ja konserniyhtiöitä arvioidaan verotuksessa kuin ne olisivat toisistaan riippumattomia yhtiöitä.
Mihin siirtohinnoittelu perustuu?
Siirtohinnoittelu perustuu OECD:n ja verohallinnon ohjeisiin siirtohinnoittelusta. Verotuslaissa on vain yksi säännös koskien markkinaehtoista siirtohinnoittelua (verotusmenettelylain 31 §). Verottajalle OECD:n siirtohinnoitteluohjeistus on verotuksen kulmakivenä. Oikeuskäytäntö hakee vielä linjaansa. KHO on hyväksynyt OECD:n ohjeet oikeuslähteiksi mm. konsernien välisissä rahoitusta ja korkoja koskevissa siirtohinnoittelupäätöksissään, mutta vielä ei ole yhtään KHO:n ennakkoratkaisua pelkästään aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelusta.
Miksi ennakointi kannattaa?
Mikäli yritys aikoo siirtää tai lisensoida aineetonta omaisuuttaan, ennakkosuunnittelu ja transaktion verokohtelun selvittäminen kannattaa. Liiketaloudellinen suunnitelma kannattaa miettiä huolella ja selvittää verovaikutukset ja laatia sitten kunnon sopimukset. Asiantuntijoiden käyttö tässä vaiheessa tuo toimintaan varmuutta ja säästää pitkällä tähtäimellä kustannuksia. Vaikka verotuksessa aineettoman omaisuuden arvonmääritys ymmärrettynä perinteisellä tavalla on vain yksi osa markkinaehtoisen hinnan määrittelyä, siihen kannattaa panostaa jo etukäteen. Aineettoman omaisuuden arvonmääritys ylipäätään on vaikeaa ja siitäkin syystä sen arvioiminen jo etukäteen on tärkeää.
Kaupan markkinaehtoista hintaa määritettäessä verotuksessa tarkastellaan mm. vertailukauppoja tai jos siirrossa on kyse lisensoinnista, niin vastaavia lisenssisopimuksia. Vertailussa kaupan ja lisenssin ehdoilla on merkitystä. Tuotto-odotuksilla, kulujen ja vastuun jaolla, patenttien voimassaoloajoilla, yksinomaisuudella ja esim. kilpailja-analyysillä voi olla merkitystä. Omissa siirtosopimuksissa on siis etukäteen itse syytä tarkastella markkinaehtoisia hinnoittelukysymyksiä, jotta yllätyksiltä vältytään.
Mikäli kyseessä on arvokkaan IPR-salkun siirto ja intressi on iso, myös ennakkokeskustelut Konserniverokeskuksen kanssa ovat suositeltavia. Mikäli yritys ei laadi sopimuksia ollenkaan tai ne eivät ehdoiltaan vastaa tosiasiallista tarkoitusta, ollaan helposti verottajan kanssa vaikeissa ja pitkäkestoisissa näyttöongelmissa. Valitustie KHO:een vie vuosia ja aiheuttaa isoja kustannuksia ja epävarmuutta lopputuloksesta.
Kirjoittaja Tarja Tchernych työskentelee Berggrenillä Laki-, TM ja Mallit liiketoiminnan vetäjänä ja hänellä on pitkä ja laaja kokemus IPR:n parista IPR-strategioista aina riidanratkaisuun. Hän hoitaa yhdessä Berggrenin patenttiasiamiesten kanssa IPR:n arvonmäärityksiä ja riskikartoituksia sekä laatii vaativia teknologiasopimuksia. Aineettoman omaisuuden verotukseen liittyvissä kysymyksissä Berggren tekee yhteistyötä KPMG:n siirtohinnoitteluryhmän kanssa. Siirtohinnoittelua käsiteltiin tammikuun alussa pidetyssä aamiaisseminaarissamme.
