Hyvät käytännöt työsuhdekeksintöihin

Oikeus keksintöön syntyy keksijälle myös työsuhteessa ja työnantajan oikeus keksintöön muodostuu Suomessa työsuhdekeksintölain mukaan. Työntekijä on myös oikeutettu ns. kohtuulliseen korvaukseen keksinnöstä.

Työnantajan oikeus keksintöön on porrastettu

Työnantajan oikeus on työsuhdekeksintölaissa porrastettu siten, että työantajalla on sitä laajemmat oikeudet keksintöön, mitä läheisemmässä suhteessa työsuhteeseen keksintö on syntynyt. Oikeuskäytännössä ja – kirjallisuudessa on muodostunut keksintöjen ryhmittely A-D ryhmien keksintöihin.

A-ryhmän keksinnöt kuuluvat työnantajayrityksen toiminta-alaan ja ovat syntyneet keksijälle kuuluvien työtehtävien tuloksena tai olennaisesti käyttäen hyväksi työantajan palveluksessa saavutettuja kokemuksia. Ryhmään kuuluvat myös keksinnöt, joiden hyväksikäyttö ei kuulu työnantajan toiminta-alaan, mutta jotka ovat syntyneet keksijälle työssä annetun tarkemmin määrätyn tehtävän tuloksena. Näihin keksintöihin työnantajalla on oikeus ottaa oikeudet kokonaan tai osittain itselleen.

B-ryhmän keksintöjen hyväksikäyttö taas kuuluu työnantajan toiminta-alaan, mutta ne ovat syntyneet muussa yhteydessä keksijän työsuhteeseen kuin A-ryhmän keksinnöt. Työnantajalla on oikeus saada käyttöoikeus B-ryhmän keksintöön ja etuoikeus sopimalla saada laajemmat oikeudet. Ellei työnantajayritys itse pysty valmistamaan keksinnön kohdetta, sillä on oikeus valmistuttaa keksintö voidakseen käyttää sitä hyväkseen omassa toiminnassaan.

C-ryhmään kuuluvat keksinnöt, joiden hyväksikäyttö kuuluu työnantajan toiminta-alaan, mutta jotka ovat syntyneet ilman yhteyttä keksijän työsuhteeseen ja joihin työnantajalla on etuoikeus sopimalla saada käyttöoikeus keksintöön. D-ryhmän keksinnöt taas eivät kuulu työnantajan toiminta-alaan, niiden syntymisellä ei ole yhteyttä työsuhteeseen, eikä työnantajalla ole minkäänlaista etuoikeutta niihin.

Lisäksi, jos keksintö kuuluu työnantajayrityksen kanssa samaa konsernia olevan yhtiön toiminta-alaan ja keksijä on siitä tietoinen keksinnön syntyessä, voidaan soveltaa samoja periaatteita.

Työnantajan kannalta suositeltavinta on aina pyrkiä ottamaan kaikki oikeudet itselleen, sillä jaetut oikeudet ovat käytännössä vaikea hyödyntämisen ja hallinnoinnin kannalta.

Huolehdi keksintöoikeuksien siirrosta mahdollisimman varhain

Lain mukaan työntekijän on viipymättä ilmoitettava työnantajalle kirjallisesti työsuhteen aikana tekemästään keksinnöstä ja kuvattava keksintö ilmoituksessa riittävän tarkasti, jotta työnantaja voi arvioida keksinnön merkitystä itselleen. Työnantajalla taas on oikeus saada tieto keksinnöstä ja velvollisuus ilmoittaa kirjallisesti keksijälle 4 kk:n kuluessa ilmoituksesta, mikäli työnantaja haluaa ottaa oikeudet keksintöön. Tätä harkinta-aikaa voidaan pidentää keksijän suostumuksella perustellusta syystä.

Työnantajan onkin keksintöilmoituksen saatuaan tärkeää tarkistaa, että keksinnöstä on ilmoituksessa riittävät tiedot ja pyytää täydennystä ilmoitukseen tarvittaessa, jotta harkinta-aika ei ala kulua, eikä epäselvyyttä synny. Hyvin laadittu valmis keksintöilmoitusohje auttaa keksijää ja työnantajaa riittävien tietojen antamisessa.

Kun työnantaja on päätöksensä tehnyt ja haluaa ottaa oikeudet keksintöön, keksijältä on hyvä pyytää kirjallisesti keksintöoikeuksien siirtoa työnantajalle esimerkiksi samassa yhteydessä, kun työnantaja ilmoittaa päätöksestään keksijälle. Valmis keksintöpäätöksen malli auttaa työnantajaa prosessissa ja varmistaa, että päätös annetaan asianmukaisesti ja keksintöoikeuksien siirtoa pyydetään mahdollisimman varhain.

Varhaisesta keksintöoikeuksien kirjallisesta siirrosta on työnantajalle hyötyä, mikäli keksijä esimerkiksi vaihtaakin työnantajaa tai muista syistä ei ole helposti myöhemmin tavoitettavissa. Esimerkiksi keksinnön suojaamisprosessissa tulee nimittäin vastaan tilanteita, joissa työnantajan on pystyttävä osoittamaan, että keksintöoikeudet ovat siirtyneet työntekijältä työnantajalle. Myös aineettomien oikeuksien due diligence -menettelyissä selvitetään usein siirtoketjuja arvioitaessa oikeuksien omistuksen tilaa, ja siirtodokumentaatio on tällöin keskeisessä asemassa.

Kohtuullisesta korvauksesta sopiminen ja työsuhdekeksintöohjesääntö selkeyttävät toimintaa

Työntekijällä on oikeus saada ja työnantajalla velvollisuus maksaa kohtuullinen korvaus keksinnöstä silloin, kun työnantaja on ottanut oikeudet keksintöön. Oikeudesta korvaukseen ei voi pätevästi luopua ennalta, ja ennen keksinnön syntymistä laadittu sopimusehto, jolla keksijä luopuu oikeudestaan kohtuulliseen korvaukseen, on mitätön.

Laki ei määrittele tarkemmin kohtuullisen korvauksen määrää, mutta työsuhdekeksintöasetus antaa suuntaviivat sille, miten korvaus voidaan määrittää. Korvaus ei myöskään ole pelkästään keksijän saama kuukausi- tai tuntipalkka, mutta siinä voidaan huomioida esimerkiksi keksijän tehtävien luonne. Asetuksen antama malli on kuitenkin käytännössä usein raskas toteutettava ja siitä poiketaankin varsin vakiintuneesti sopimalla ns. kertakorvauksista, jotka maksetaan usein kahdessa tai kolmessa vaiheessa. Kertakorvausten suuruudessa on syytä huomioida teollisuuden ala.

Hyvällä palkitsemismallilla selkeytetään keksintötoimintaa ja se voi toimia hyvänä kannustimena keksinnöistä ilmoittamiseen. Työsuhdekeksintöohjesääntö, jossa on esitetty sekä palkitsemismalli että prosessi ja periaatteet, joiden mukaan keksinnöt ilmoitetaan ja käsitellään yrityksessä, selkeyttävät ja ohjaavat innovaatiotoimintaa yrityksessä ja auttavat ehkäisemään epäselvyyksiä. Hyvässä ohjeistuksessa voidaan huomioida myös kansainvälisesti toimivan yrityksen erityistilanteet, joissa voi kyse olla esimerkiksi poikkeavista kansallisista säännöksistä eri maissa.

Autamme asiakkaitamme kaikissa työsuhdekeksintöasioissa ja kehitämme tarvittaessa kanssanne myös keksintöprosesseja.